- Anja Nystén on kehitellyt ajatuksen Ruffeista (katso edellinen blogikirjoitus). Ruffe on Anjan mukaan nettikirjoittaja; joka:
- analysoi monipuolisesti ajan ilmiöitä unohtamatta lähdekritiikkiä
- ei kumarra ketään
- kyseenalaistaa kaiken - myös omat kirjoituksensa
Ja Anja jatkaa: "Jos ruffen pitää kritisoida, hän kritisoi ihmisten tekemisiä ei ihmisiä itsessään. Ruffe ei mene koskaan asiattomuuksiin. Ruffe arvostaa faktaa, mutta kavahtaa tiukkapipoisuutta ja vastustaa fanaattisesti fanatismia. Ulkoisena tunnusmerkkinä ovat naurunrypyt."
Ravitsemuskeskustelut todella kaipaavat lisää näitä ruffeja! AIhepiirille on tyypillistä se, että ollaan juuri fanaattisesti ja järkähtämättömästi jotain mieltä ja omaa näkemystä ei haluta missään tapauksessa lähteä kyseenalaistamaan. Muita kritisoidaan, mutta ei koskaan itseä. Tällainen asenne herättää myös muissa halua kaivautua poteroihin. Seurauksena on se, että ei tahdota päästä koskaan keskustelemaan analyyttisesti itse asiasta, viemään käsitystämme ravitsemuksen ilmiöistä hieman lähemmäs sitä kuuluisaa "totuutta".
Itse haluaisin sanoa kaikin puolin irti fanatismista (jopa fanaattisesta fanatismin vastustamisesta ;-)), se kun tahtoopi padota asioiden kehittelyn eteenpäin ja samalla uusien oivallusten tekemisen. Ruffeuden syvimpään olemukseen kuuluu myös kyky myöntää erehtyneensä ja löytää ajatuksilleen uusi suunta. Tämähän on myös (ravitsemus)tieteellisen ajattelun ytimessä: tietomme ilmiöistä ei tule koskaan valmiiksi ja joskus seikaillaan tovi ihan metsässä.
Hyvin sanottu. Mitäpä jos me ravitsemusterapeutit pyrittäisiin Ruffeksi, ja siten oltaisiin eduksi hienolle tieteen alallemme? Minusta meidän olisi aika lopettaa turha kumartalu lääkäreiden tai muiden asiantuntijoiden suuntaan, silti tippaakaan ylpistymättä tai olematta hyökkääväisiä. Tärkeätä olisi itse tutkiskella ja ihmetellä muiden kanssa ravitsemusmaailman menoja. Oppia uutta, ja osoittaa ettei tiedä itse kuin murusen vaikka onkin maisteri ja ravitsemusterapeutti.
VastaaPoistaJa samalla iloita ja arvostaa sitä, että erityyppisen taustan omaavat ihmiset pystyvät meitä auttamaan ja aukaisemaan silmiä uusille asioille, olivatpa sitten potilaita, sairaanhoitajia, kemistejä, insinöörejä, biologeja, ravintoterapeutteja, l mitä vain. Ravitsemusasiantuntijat voisivat olla suunnannäyttäjä tiedemaailman ruffeille. Onnistuisikohan?
Kiitos Reijo ajatuksia herättävästä kommentistasi. Kaikkein tietäväisimpiä taitavat olla erilaiset "wannabe"asiantuntijat. Todellinen asiantuntijan ymmärtää sen kuinka vähän lopulta tietää elämän monista ihmeellisistä ilmiöistä.
VastaaPoistaSen verran pitää vielä tarkentaa, että olen itse taustaltani Helsingissä ravitsemustiedettä opiskellut ETM, en Kuopiosta valmistunut ravitsemusterapeutti. Mutta pohdintasi koskevat selvästi meitä molempia, sekä ravitsemusterapeutteja että muita tieteellisen koulutuksen saaneita ravitsemusasiantuntijoita.
Muutama jatkokysymys: miten tieteellisen koulutuksen tulisi näkyä ravitsemusasiantuntijan työssä? Mihin se meitä velvoittaa? Vai velvoittaako mihinkään? Teitä laillistettuja ravitsemusterapeutteja sitovat lisäksi terveydenhuollon ohjeistukset ja säännöt. Onko meillä muilla asiantuntijoilla enemmän toimintavapauksia?!
Itse kun hahmotan omaa asiantuntijuutta sosiaalisen median kautta, ajattelen, että olen enemmän painonhallintaryhmän vetäjä kuin luennoitsija. Tarkoitan sitä, että somessa (vrt. painonhallintaryhmässä) ei voi sanoa, että minä tiedän miten asiat ovat ja te kuuntelette. Se ei yksinkertaisesti toimi. On annettava ihmisille autonomia ja käännettävä erikoisemmaltakin tuntuvat käsitykset yhteiseksi hyväksi. Tärkeämpää on löytyy ryhmän voimavarat ja onnistumiset, eikä tarjota vain kirjanoppineita vastauksia.
VastaaPoistaKyllä Janne, itsekin huomaan vierastavani tuota luennoitsija-sanaa. Joskus on tosin vaikea keksiä sille synonyymiä, vaikka kuinka olisi kyse keskustelevasta vuorovaikutustapahtumasta.
VastaaPoistaSomen puolella itseänikin häiritsevät sellaiset keskusteluntappaja kannanotot, joissa julistetaan ainoaa oikeaa totuutta. Useimmiten ne taitavat kyllä olla muiden kuin koulutettujen asiantuntijoiden kommentteja. En tiedä onko syynä se, että meitä koulutettuja asiantuntijoita on täällä somessa edelleen aika vähän.
Pongasin muuten Finlandia-kirjapalkintoraadin perusteluista yhden kohdan, joka voisi sopia ohjenuoraksi myös meille ravitsemusasiantuntijoille. Perustellessaan Markus Nummen Karkkipäivä-kirjan ehdokkuutta raati toteaa: "Nummi ei kerro meille miten meidän pitäisi toimia, vaan kirjallisuuden kautta näyttää miten voisimme toimia ja mitä siitä ehkä seuraisi. --- [Nummi] pistää ajattelemaan asioita kirjankin yli.