Ruokapyramidista toiseen

Päätin loman kynnyksellä siirtää läppärini kotiterassille ja tehdä viimeiset työt täältä käsin. Ilma on kuin morsian, aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Suomen suvi näyttää parhaita puoliaan.

Saimme kesäkuun alkupuolen pitää vierainamme ystäväperhettämme Saksasta. Perheen äiti Sandra on ravitsemustieteilijä, johon tutustuin aikoinaan vaihto-opiskelijana Stuttgartissa Hohenheimin yliopistossa. Vaihto-opiskeluajan jälkeen molempien perheet ovat kasvaneet ja kanssakäyminen on sitä myöden saanut uusia ulottuvuuksia. Edelleen on kuitenkin mukava vaihtaa ja peilata ajatuksia toisesta maasta tulevan kollegan kanssa.

Tällä kertaa Sandralla oli matkalukemisena kirja ns. LOGI-ruokavaliosta. LOGI tulee sanoista ”low GI” eli alhainen glygeeminen indeksi. Kirjan kirjoittajana on saksalainen ravitsemustieteilijä Nicolai Worm, joka on kotimaassaan saanut ilmeisesti vähän populistisenkin leiman esiintymisestään julkisudessa. No, oli Wormin kannaotoista mitä mieltä hyvänsä niin vähähiilihydrattisuus on näkyvästi esillä tällä hetkellä myös Saksassa.

Jäimme Sandran kanssa pohtimaan erityisesti LOGI-kirjan ruokapyramidia. Pohdintojen  siivittämänä päädyimme nettiin tutkailemaan sekä eri maiden että erilaisten järjestöjen ja yksittäisten henkilöiden ruokapyramideja. Jos haluaa etsiä yhtäläisyyksiä näiden pyramidien väliltä, niin lähes kaikissa pyramideissa vihannekset, hedelmät ja marjat olivat näkyvästi esillä, ne muodostivat ruokavalion perustan eli sijaitsivat pyramidin alaosassa. Muiden ruoka-aineiden sijainnin sitten olikin enemmän hajontaa.

Ruokapyramidista näyttää kehittyneen nykyajan tapa paitsi havainnollistaa yleisiä ravitsemussuosituksia myös esittää yksittäisten ravitsemusvaikuttajien näkemyksiä siitä mitä meidän tulisi syödäksemme valita. Oma pyramidi on tapa havainnollistaa muille sitä mitä itse ajattelee terveellisestä ravitsemuksesta. Ikään kuin ravitsemuksellinen identiteetti pienoiskoossa siis. Mutta kuinka käyttökelpoisia ruokavaliomalleja nämä pyramidit sitten ovat? Siinäpä hyvä kysymys! Auttavatko ne oikeasti ruokavaliomuutoksen tekemisessä tai hyvinvointia edistävän syömisen ylläpidossa. Avautuuko pyramidin sanoma? Miten se muutetaan käytännön valinnoiksi omassa syömisessä tai perheen ruokaostoksia kaupassa tehtäessä?

Vai olisiko toisten taiteilemien ruokapyramidien sijasta hyvä ottaakin tarkastelun alle se ihan oma käytännön ruokapyramidi. Eli piirtää tyhjälle paperille oma kolmio ja täyttää se niillä ruoilla joita tavallisesti tulee syötyä paljon, kohtalaisesti ja vähän. Alas ne ruoat joita syö paljon ja ylös harvoin syödyt herkut. Jos alkuun on vaikea päästä, voisi ensin pitää vaikka päivän tai parin ajan vanhaa kunnon ruokapäiväkirjaa. Omien syömisten ylöskirjoittamisessa piilee se vinha taika, että moni itsestäänselvyys tulee tiedostetuksi: Ai, syönkin näin vähän kasviksia. Karkkia tuleekin napsittua aika monta kertaa päivän aikana. Illassa meneekin yllättävän monta olutta… Päiväkirjoja ja pyramideja taiteillessa tulee muistaa vain yksi juttu: rehellisyys. Onnistumista ei mitata lopputuloksen ”täydellisyydellä” vaan rehellisyydellä. Tuliko kirjattua sitä mitä itse yleensä syön vai päätinkö huijata. Siis itseäni.

Näin kesän ja kotimaisten kasvisten kunniaksi voi omaa ruokavaliotaan sitten arvioida mm. sen suhteen, kuinka monta kertaa päivässä tulee syötyä kasviksia eri muodoissa. Voisiko määrää lisätä? Mitä se voisi konkreettisesti tarkoittaa? Hedelmä aamupalalle? Salaatti tai keitettyjä kasviksia lounaalle? Marjoja iltapalalle? Marjakauden lähestyessä voimme muuten pian itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon pakkasesta löytyy kotimaisissa marjoja talvikaudella. Tai ehkä omasta ruokapäiväkirjasta paljastuukin jatkuva aterioiden korvaaminen leivällä, runsas kaljoittelu tai limsoittelu. Vai panttaanko päivän syömistä ja syöpöttelen sitten illalla kunnolla = yli tarpeen. Meillä kaikilla on omat kohennuskohtamme. Usein huomaamme ne myös itse, jos vain maltamme pysähtyä ja olla rehellisiä.

Ravitsemusuutisointia seuratessa tulee varmasti nykyään usein sellaisen olo, että pitäisi syödä tosi tiedostavasti syödäkseen terveellisesti. Itse olen sitä mieltä että yhtä oikeaa syömisen mallia ei ole olemassa ja jokaisen on viisasta löytää itselleen sopiva tapa syödä. Hyvin syöminen lisää hyvinvointia, niin kropassa, mielessä kuin sosiaalisestikin. Oma malli ei välttämättä sovi naapurille, vaikka toimiikin itsellä. Itse näkisin mielelläni enemmän sopuisaa yhdessäoloa erilaisten ruokavalioiden ja niiden noudattajien kesken. Syömme elääksemme hyvää elämää, emme elä syödäksemme täydellistä ruokaa.

Leppoisaa ja maukasta kesää tasapuolisesti kaikille Karpeille, Kivikautisille, Itämerenruokailijoille, Sekaruokailijoille ja Makkaranpurijoille! Ja kaikille muillekin :-)! 

PS. Joskus pelkkä omatoiminen ruokapyramidin tutkailu ei tietystikään auta. Jos esimerkiksi kaipaa tukea painonhallintaan, kärsii mahdollisesti ruokavalion aiheuttamista fysiologisista oireista tai syöminen uhkaa jää liian vähäiseksi on hyvä kääntyä amattilaisen puoleen saadakseen apua ja tukea tilanteeseensa. Yksityisellä ja julkisella hyvinvointi- ja terveyssektorilla työskentelee yliopistokoulutettuja ravitsemusasiantuntijoita ja laillistettuja ravitsemusterapeutteja, joiden puoleen voi kääntyä. Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen sivuilta löytyy asiantuntijarekisteri, jonka avulla voi hakea ravitsemusterapeuttien ja meidän muiden ravitsemusasiantuntijoiden yhteystietoja paikkakunnan ja toimialan mukaan.