maanantai 24. lokakuuta 2011

Terveyttä etsimässä terveysmessuilla

Viikonloppuna tuli käytyä pitkästä aikaa Helsingin messukeskuksessa Terveysmessuilla. Viimeksi olen vieraillut tässä vuosittain järjestettävässä tapahtumassa varmaankin kymmenen vuotta sitten. Oli siis aika päivittää tilanne.

Mielenkiintoisia havaintoja tuli päivän aikana tehtyä. Ensinnäkin: arvaatteko missä ravitsemusalan (vai pitäisikö sanoa ravintoalan) bisnes tuntuu pyörivän? No ainakin ravintolisien ja aterian korvikkeiden ympärillä. Yhteneviin businessasuihin pukeutuneiden markkinoijien tiimit yrittivät vakuuttaa meitä messukävijöitä siitä, miksi meidän ehdottomasti tulisi tilata heidän ravintoainecoktailinsa kestotilauksena kätevästi kotiin. Myös ateriankorvikeosastoilla kävi kova kuhina erilaisten pussijauheiden ja patukoiden ympärillä. Joillain ständeillä pysähdyin mielenkiinnosta kyselemään tuotteesta hieman tarkempia yksityiskohtia. Valitettavasti myyjä ei kuitenkaan yleensä pystynyt kertomaan kauppaamastaan tuotteesta myyntipuheensa ulkopuolelta. Kuinka vakuuttavan kuvan antaa tuotetietämyksestä se, jos myyjä osaa vastata vain että ”Juu, kyllä tuote on täysin testattu”, mutta ei mitään sen tarkempia yksityiskohtia? Jonkinlaista ravitsemuskoulutusta soisin järjestettävän myös kaupallisen alan käyneille ravintolisien ym. kauppaajille. Tässä on tietysti se riski, etteivät he enää pystyisi silmät aivan yhtä kirkkaana tuotteitaan kauppaamaan.

Liikuntaständeillä vastataan tuli trimmattuja kroppia muodikkaissa fitness-asuissaan. Tällaisen taviskuntoilijan silmissä näky oli jopa vähän pelottava. Tai ainakin aika kaukainen omasta arkitodellisuudesta ja liikuntaharrastuksesta. Ehkä tässä kuvastui se ongelma, mikä realisoituu väestön polarisoitumisena: osa liikkuu valtavasti ja osa ei lainkaan. En yhtään ihmettele, ettei hieman ylipainoinen ja makkaravatsainen Matti tai Maija lähde salille treenaamaan, jos vastassa on joukko viimeisen päälle pukeutuneita, hoikkia mutta lihaksikkaita valiokehoja. Vastakkaisena ilmiönä trimmatuille fitnessvartaloille ja ravintolisiä kauppaavalle pukukansalla olivat erilaiset kansanparannus-, jooga- ja auranetsintäpisteet, jossa selvästi asiassaan syvällä olevat, kotikutoisesti pukeutuneet miehet ja naiset kertoivat omasta valaistumisestaan. Jälkimmäiset herättivät ainakin minussa enemmän sympatioita.

Mutta missä oli messuilta ruoka? Muutamia elintarviketeollisuuden yrityksiä oli paikalla, mutta niissäkin painotus oli terveysviilatuilla tuotteilla (sisältää tuplasti vitamiineja, lisätty kolesterolia alentavia ominaisuuksia jne.). Tavallista ruokaa oli omien havaintojeni mukaan tarjolla oikeastaan vain yhdellä ständillä, jossa kaupattiin messukassiin kotimaisia omenoita. Ah niin tavallista, mutta samalla niin tärkeää . Itse viihdyin myös teetalo Forsmannin osastolla, jossa sai istuutua pöytiin maistelemaan erilaisia teelaatuja. Pieni virkistävä keidas hälyisän messuhallin uumenissa. Teellä oli muuten itselleni rauhoittavampi vaikutus kuin ns. Hitaan alueen rentoutumisharjoituksilla, joita myös kävin kokeilemassa. Hitaaseen teen nauttimiseen yhdistyy monia tietoisen syömisen (ja juomisen) ajatuksia, joista meille tässä kiireisessä ajassa voisi olla kovasti hyötyä: rauhoittuminen, syömiseen keskittyminen kaikki aistit avoinna, tietoinen nautiskelu, hyvän olon tankkaaminen itseensä. Jos luotamme vain pillereiden ja jauheiden nopeisiin tuloksiin ja unohdamme ruoan, juoman ja erityisesti yhteisten ruokahetkien merkityksen, olemme minusta kyllä kovasti hakoteilla terveellisen syömisen etsinnässä. Vai onko niin, että ostammeko purkissa hyvää omaatuntoa: nyt on ravitsemusasiat kohdallaan, kun on tarpeeksi purkkeja hyllyssä. Muusta ei tarvitsekaan välittää.

2 kommenttia:

  1. Hei Sanna,

    Kiitos kirjoituksesta. Kävin itse myös terveysmessuilla piipahtamassa. Olen käynyt siellä nyt vuosittain ja minulle tuli ihan samoja ajatuksia kuin sinullekin. Pillerikojuja toistensa jälkeen ja siinä välissä pussidieettejä.

    Jäin itse asiassa yhdessä kojussa keskustelemaan pidemmäksi aikaa heidän laihdutusmetodiikasta. Kun kysyin, että miten asiakkaat sitten saadaan muuttamaan elämäntapojaan terveellisimmiksi, jos he syövät patukoita ja jauhepusseja? Konsultti kertoi, että heidän personal trainerinsa kyllä ohjeistaa siihen. Kysyin sitten, että millä koulutustaustalla, niin vastaus oli, että kuka vaan voi olla tämän ohjelman personal trainer. Koulutusjakso on viikon mittainen ja se opiskellaan itse ja sitten käydään tenttimässä, jonka jälkeen on pätevyys tähän. En ollut kovin vakuuttunut.

    Terveysmessujen suunta on ollut joka vuosi enemmän siihen suuntaan, että miten elämisestä tehtäisiin helppoa ja miten terveyttä voitaisiin vaalia helpoilla konsteilla. Tuntuu, että ihmiset hämärretään elämään pillereillä, superfoodeilla ja pussidieeteillä ja unohtamaan monipuolinen ruoka ja liikunta ja niiden tuomat terveyshyödyt.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kristofer kommentista. Kyllä, terveysalan asiantuntijoiden viidakko on nykyään melkoinen ja taustat kovin kirjavia. Itse asiassa ravitsemusasiantuntijaksikin voi kutsua itseään kuka tahansa, minkä tahansa koulutuksen jälkeen tai vaikka ilman mitään koulutusta. Ainoa suojattu nimeke on "laillistettu ravitsemusterapeutti", joka siis on terveydenhuollossa ravitsemusterapiaa toteuttavan ammattilaisen virallinen nimike. Sekavaa tämä on siinäkin suhteessa, että meillä muilla ravitsemustiedettä yliopistossa opiskelleilla ei ole olemassa mitään spesifiä nimikettä, olemme niitä ei-ravitsemusterapeutti ravitsemusasiantuntijoita :-). Mutta sittenhän on vielä koko joukko ravintoterapeutteja, ravintokonsultteja, ravitsemusvalmentajia jne. Tosilla on takanaan tiivistäkin koulutusta, toisilla viikon kurssi, kuten kuvasit! Yleisesti ei varmaankaan ole tiedossa sekään, että osalla lähtökohtana on luontaistuoteala, tosilla funktionaalinen lääketiede jne. Eli asioita katsotaan vähän eri vinkkelistä.

    Edellä mainitulla on toki tarkoita sitä, että koulutus olisi ainoa autuaaksi tekevä asia. Käytännön työssä oma merkityksensä on toki myös mm. työkokemuksella, persoonallisilla ominaisuuksilla jne.. Mutta ehkä tietoisuutta esilaisista taustoista olisi silti hyvä lisätä, jotta ravitsemuspalveluja hankkiva kuluttaja voisi tehdä tietoisempia valintoja.

    VastaaPoista