keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Eurooppalainen ravitsemuskongressi Madridissa

Neljän vuoden välein järjestettävä eurooppalainen ravitsemuskongressi (FENS) järjestettiin 11. kerran 26-29.10.2011 Espanjan pääkaupungissa Madridissa teemalla ”Diversity vs globalization: a nutritional challenge for a changing Europe”. Osallistujia oli eri puolilta Eurooppaa kuin myös Euroopan ulkopuolelta. Abstrakteja kongressiin oli lähetetty noin tuhat, joista noin 150 esitettiin lyhyissä suullisissa esityksissä ja loput postereina. Kongressiesitykset oli jaettu kuuden pääteeman alle: suolisto, ravitsemusinnovaatiot, ravitsemus ja terveelliset elintavat, ravitsemus ei-tarttuvien tautien hoidossa, ravitsemus ei-tarttuvien tautien ennaltaehkäisyssä ja ravitsemustutkimus ja koulutus Euroopassa

Laajassa ravitsemustieteen kongressissa kohtaa varmasti aina saman ongelman: mihin näistä kaikista päällekkäisistä sessioista osallistun! Tarjolla on paljon mielenkiintoista kuultavaa. Seuraavaksi muutamia otteita kongressipäivien tarjonnasta:

Eräs suomalaisesta näkökulmasta ajankohtaisimmista osioista oli otsikoitu ”Low fat vs high protein”. Tanskalainen Arne Astrup Kööpenhaminan yliopistosta esitteli tutkimushaasteita, joita liittyy ravitsemusinterventiotutkimuksiin: tutkittaville on osoittautunut haastavaksi noudattaa tutkijoiden asettamia ruokavaliotavoitteita esimerkiksi proteiinin osuudesta ruokavaliossa. Hän esitteli myös Kööpenhaminassa toteutettua ruokavaliointerventiota, jossa pienellä proteiinimäärän lisäämisellä ja kohtuullisilla rasvan käytöllä (22-27E% proteiinia, 40-50E% hiilihydraattia, 25-30E% Rasvaa) saatiin hyviä tuloksia mm. laihdutustuloksen ylläpidossa. Keskustelua herätti mm. proteiinin alkuperä. Astrup kuin myös muut keskustelijat olivat sitä mieltä, että eläinperäisen proteiinin käytön lisäämistä ei voida suositella mm. ekologisista ja eettisistä syistä, vaan proteiinin tulisi tulla kasvikunnasta (esim. linssit, pavut). Keskustelua käytiin myös proteiinin saannin lisäämisestä lapsilla. Onko sillä mahdollisesti yhteyttä lasten lihomistaipumukseen, kuten joiden tutkimusten perusteella näyttäisi olevan? Aiheesta tarvitaan selvästi enemmän tutkimusta.

Yhteiseurooppalaista IDEFICS -tutkimusta esiteltiin omassa sessiossaan. IDEFICSissä keskitytään tutkimaan lasten lihavuuden etiologiaa, lisäksi mukana on lihavuuden ehkäisyyn tähtäävä interventio. Tulokset lihavuuden yleisyydestä ja siihen assosioituvista tekijöistä ovat samansuuntaisia kuin mitä on saatu muissa lihavuutta selvittäneissä tutkimuksissa: lihavuus on yleisempää Etelä- kuin Pohjois-Euroopan maissa, se lisääntyy lasten vanhetessa ja on yhteydessä vanhempien lihavuuteen ja ruoankäytön aliraportointiin. Imetyksellä on havaittu lihavuudelta suojaava vaikutus, samoin välimeren ruokavalion piirteitä seuraavalla syömisellä. TV:n katselu ruoka-aikoina ja lapsen huoneessa oleva oma TV-laite puolestaan olivat yhteydessä lisääntyneeseen lihavuuteen. IDEFICSissä on myös pyritty selvittämään ja mallintamaan mielenkiintoisella tavalla asuinympäristön liikkumismahdollisuuksien yhteyttä lihavuuteen. Tällä kertaa sessiossa esiteltiin tuloksia lähinnä alun poikkileikkausasetelmasta, tuloksia intervention vaikutuksista on luvassa lähitulevaisuudessa.

Välimerellisen ruokavalion ja sydän- ja verisuonisairauksien välisiä yhteyksiä selvittävä PREDIMED –tutkimus oli myös saanut oman sessionsa. Tässä trial-tutkimuksessa on ollut mukana lähes 7500 55-80-votiasta miestä ja naista, joilla on todettu sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, muttei kuitenkaan diagnosoitu varsinaista sairautta. Tutkimuksessa on verrattu kolmea eri ruokavaliomallia, AHA:n suositusten mukaista vähärasvaista ruokavaliota, välimerellistä ruokavaliota, jossa tutkittavat ovat saaneet ilmaiseksi oliiviöljyä sekä välimerellistä ruokavaliota ilmaisilla pähkinöillä höystettynä. Kummankin välimerellisen ruokavalion avulla on voitu mm. laskea verenpainetta, muuttaa veren lipidejä suotuisaan suuntaan (myös partikkelikoko) ja vähentää tyypin II diabetekseen sairastumista. Mielenkiintoisia tuloksia esiteltiin myös tutkittavien verisuonten seinämien rakenteesta: vaikuttaa siltä, että ruokavalion avulla voidaan hidastaa karoottisen plakin muodostumista, ja jopa kääntää kehitys toiseen suuntaan eli saada plakki regressoitumaan.

Ravintolisien käyttöä ruotineessa osuudessa tanskalainen Inge Tenens esitteli ensin multivitamiinivalmisteiden käyttöä Euroopassa: käyttö on kokonaisuudessaan lisääntynyt selvästi, ja on yleisempää Pohjois-Euroopassa sekä naisilla. Erot eri maiden välillä ovat selkeitä. Tenensin esittelemässä tanskalaisessa aineistossa valmisteiden käyttäjiä olivat vanhemmat naiset, jotka haluavat muutenkin syödä terveellisemmin. Valmisteiden käyttäjien on myös havaittu liikkuvan enemmän ja olevan fyysisesti aktiivisempia kuin ei-käyttäjät. Norjalainen Helle Meltzer puolestaan painotti omassa esityksessään, että yksittäisen ravintoaineiden saannin riskit voivat liittyä sekä liian runsaaseen että liian vähäiseen saantiin. Epidemiologiseen tutkimukseen haasteen luo mm. se seikka, että ravintolisävalmisteissa on myös muita yhdisteitä kuin vitamiineja ja kivennäisaineita: valmisteissa voi olla myös aminohappoja, kofeiinia, melatoniinia, polyfenoleja jne. Joistain valmisteista on silloin tällöin raportoitu myös selvästi haitallisia yhdisteitä kuten raskasmetalleja, dioksiinia tai farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä. Meltzer totesi, että ravitsemusasiantuntijoiden tulisi tuoda vahvasti esille, että on toisaalta selvästi ryhmiä jotka hyötyisivät rajatusta supplementtien käytöstä (esim. D-vitamiinivalmisteen käyttö lapsilla/Pohjois-Euroopassa, foolihapon käyttö raskauden aikana) ja toisaalta ryhmiä joilla akuuttia tarvetta laajamittaiselle supplementtien käytölle ei ole ja joilla päällekkäisten valmisteiden käyttö voi olla jopa terveysriski.

Kongressissa järjestettiin myös jonkin verran yritysten ja muiden tahojen sponsoroimia sessioita. Yllättävää ei ole se, että sponsoritausta näkyi jonkin verran näiden sessioiden annissa. Toisaalta sponsorointi oli läpinäkyvää ja selvästi esillä, joten jokainen kuulija saattoi itse arvioida esitettyjen argumenttien kattavuutta suhteessa sponsorointiin. Itse osallistuin mm. Malesialaisen palmuöljyalan toimijan (Maleysian Palm Oil Counsil) sponsoroimaan sessioon, missä pohdittiin tyydyttyneiden rasvahappojen merkitystä terveydelle. Puhujat ottivat esille tuttuja, viime vuosina julkaistuja katsaus- ja review-artikkeleita, joissa tyydyttyneen rasvan saannin ja sydän- ja verisuonitautien välillä ei ole ollut selvää yhteyttä. Sen jälkeen kerrottiin, yllätysyllätys, miten palmuöljyn käyttö elintarviketeollisuudessa olisi kovin viisasta . Keskustelua herätti mm. se, miten ja miksi ”pakkomielle” erityisen vähärasvaisen ruokavalion suosimisesta ylipäätään lähti liikkeelle. Amerikkalainen Donald McNamara kyseenalaisti lisäksi amerikkalaisten ravitsemussuositusten yleismaailmallisuuden. Hän esitti, että meidän eurooppalaisten ei ehkä kannattaisi automaattisesti seurata amerikkalaisten suositusten jalanjäljissä siinä määrin kuin mitä nyt on tapahtunut.

Erään session päätteeksi professori Matthias Schulze Nuthetalista Saksasta pohdiskeli yleisesti ravitsemusepidemiologisen tutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuutta. Hän otti esille tuttuja haasteita: miten parantaa ruoankäytön tutkimusmenetelmien validiutta tai mahdollisten sekoittavien tekijöiden mittaamista. Pitkittäistutkimuksissa tulisi tutkia ruoankäyttöä selvästi nykyistä useammin: pelkkä ruokavalion kartoittaminen lähtötilanteessa ei riitä, jos tutkittavia seurataan useita vuosia. Lisäksi pitäisi tehdä enemmän tutkimuksia, joissa ruoankäyttötietoja yhdistetään biomarkkerituloksiin. Schulze toi esille, että yksittäisten ravintoaineiden tai ruokien sijaan tällä hetkellä ollaan kiinnostuneita laajempien ruokavaliokokonaisuuksien vaikutuksista terveyteen. Toisaalta hän myös totesi, että erilaisten ruokavaliokokonaisuuksien (dietary patterns) muodostamisessa on omat haasteensa: miten muodostaa ihmisten ruokatottumusten suhteen relevantteja ja valideja klustereita tai faktoreita? Tulevaisuudessa varmasti myös nutrigenomiikka tuo mielenkiintoista lisävalaistusta perimän ja ruokavalionvälisistä yhteyksistä.

Osallistuminen kongressiin oli monin tavoin antoisaa. Laaja ravitsemustieteellinen kongressi antaa myös hyvän tilaisuuden omien näkökulmien laajentamiselle. Sydän- ja verisuoniterveyttä edistämiseen keskittyneen tutkijan on esimerkiksi hyvä käydä välillä ravitsemusta ja syöpää käsittelevässä osiossa. Ne ravintokomponentit, jotka sydän- ja verisuonipuolella todetaan edullisiksi ja joita sitten aletaan lisätä elintarvikkeisiin, voivat syöpätutkimuksissa osoittautuakin haitallisiksi. Erittäin mukavaa oli myös pureskella tauoilla esitysten antia ja etsiä kotimaista näkökulmaa asioihin yhdessä suomalaisten ravitsemustieteilijöiden kanssa :-). Esillä olleista postereista mieleeni jäi mm. suomalaisen Anu Turusen posteri kalankäytön ja ateroskleroosin välisistä yhteyksistä. Anulla näytti muuten juuri ilmestyneen juttu kalan käytön yhteyksistä muuhun ruokavalioon British Journal of Nutritionin marraskuun numerossa!

Seuraavan kerran eurooppalaiset ravitsemustieteilijät kokoontuvat yhteiseen kongressiin vuonna 2015 Saksan pääkaupunkiin Berliiniin. Ei hullumpi paikka kokoustamiselle :-).

4 kommenttia:

  1. Anu Turusen tutkimuksesta tuli mieleeni se, että taitaa Välimeren ruokavaliossa yksi keskeinen piirre on korvata punaista lihaa ja lihavalmisteita kalalla ja äyriäisillä. Tämä korvaaminen onkin ollut tyypillistä useissa todella onnistuneissa suurissa CHD interventioissa (Oslo Diet Heart ja Lyon Heart). Jännä juttu, että kalaa syömällä myös kasvisten käyttö lisääntyy :-). Oliko muuten tietoa milloin PREDIMED lopulliset kuolleisuus ja CHD sairastuvuus tulokset julkaistaan? Siitä tullee iso juttu, jos kerran kaikki biomarkkerit ovat noin kauniisti heilahdelleet oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Eipä muistu Reijo nyt tarkasti mieleen tuo mitä kysyit. Tutkimuksen kotisivulta (linkki tekstissä) löytyy kasapäin jo julkaistuja PREDIMED artikkeliviitteitä.

    Välimeren ruokavalio tuli Madridissa useassa sessiossa esille. Minusta on kuitenkin hyvä, että esim. Suomessa on lähdetty miettimään ja tutkimaan tarkemmin tätä Itämeren ruokavaliokonseptia. Siinähän on loppujen lopuksi ravintoainetasolla paljon yhteneviä piirteitä välimeren ruokavalion kanssa, mutta ruokavalinnoissa on painotettu täälläpäin käytössä olevia juttuja, kuten marjoja. Ehkä ne pähkinät voisi sitten siihen Itämeren ruokavalioonkin lisätä, vaikkeivat olekaan täkäläistä ruokaa perinteisesti olleet :-).

    VastaaPoista
  3. Hei Sanna,

    Kiitos kovasti huolellisesta ja mielenkiintoisesta selonteostasi! Erityisen kiinnostavana pidin amerikkalaisten suositusten yleismaailmallisuuden kyseenalaistamista. Olen pohtinut asiaa monesti viime vuosina vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevan keskustelun yhteydessä. Yhdysvalloissahan täysjyväviljan käyttö on vähäistä ja on selvää, että kun sikäläistä raffinoitua viljaa vähennetään, se näyttää helposti edulliselta. Siitä ei voi kuitenkaan vetää automaattisesti sitä johtopäätöstä, että Suomessa, jossa ruista ja muuta täysjyväviljaa syödään enemmän, viljan vähentäminen olisi edullista. Toki raffinoitua viljaa ("höttöhiilareita") ja sokeria kannattaa vähentää aina.

    Minusta Itämeren ruokavaliossa yritetään tehdä rajoittuneisuudesta hyve. :-) Tällä tarkoitan sitä, että täällä pohjoisessa kylmä ilmasto on rajoittanut viljeltävien kasvien määrää verrattuna esimerkiksi Etelä-Eurooppaan. Täällä ei ole ilman kasvihuoneita juuri mahdollista viljellä esimerkiksi tomaattia tai sitrushedelmiä. Kuitenkin esimerkiksi näillä leimallisesti välimerellisillä ruoka-aineilla on hyviä terveysvaikutuksia, jotka ironisesti ovat tulleet esille myös esimerkiksi Kuopion yliopiston tutkimuksissa: lykopeenin vähäinen saanti lisää kaulavaltimon intima-median paksuutta ja akuuttien sydäntapauksien riskiä; sitrushedelmien syönti on taas vähentänyt täällä aivohalvausriskiä paremmin kuin marjat tai muut hedelmät jne. :-)

    VastaaPoista
  4. Minä uskon enemmän kasviksiin kuin kalaan. Kalahan on Välimerellä kallista kuin mikä, ja sitä syödään useimmissa Välimeren maissa paljon vähemmän kuin esim. Suomessa! (Portugali taisi olla poikkeus.) Tosin viime vuosina Suomessakin luonnonkalan käyttö on jäämässä kassilohen ja -siian jalkoihin, joten nekin terveysedut saattavat mennä siinä.

    Lihan käyttö Vlimerellä on vaihdellut laajasti Espanjan runsaudesta 50-luvun Kreikan niukkuuteen.

    Minä myös epäilen tärkeimmäksi tekijäksi eteläisenrunsaan kasvisten tarjonnan ja käytön, jota kirkolliset paastot ovat vahvistaneet, (mm. härkäpapu, seesami ja pähkinät proteiininlähteinä paastopäivinä) olevan keskeisempi tekijä, kuin että liha itsessään olisi riskitekijä. Eiväthän lihaa meitä runsaammin syövät espanjalaiset sairaita ole. Euroopan synkimmät sv-tilastot ovat Itä-Euroopasta, jossa lihaa syödään vielä Suomeakin vähemmän. Suomihan pitää perää lihankulutuksessa nk. länsimaista, ja pelkään pahoin että juuri riittämätön proteiini ajaa syömään höttöhiilareita: yksinkertaisesti kunnon ateria korvataan pehmeällä leivällä. Meillä hyvin harva syö kahta täyspainoista ateriaa päivässä, mikä Etelä-Euroopassa on käsittääkseni ollut aivan normi.

    VastaaPoista