Satuitko katsomaan pari viikkoa sitten Voimala-ohjelmaa, kun aiheena oli ”Syö itsellesi parempi elämä?” Ohjelma on muuten vielä muutaman viikon ajan katsottavissa Ylen Areenasta. Ohjelman esittelytekstissä kysytään: ”Voiko terveyden tavoittelu johtaa hallitsemattomaan ruokasuhteeseen, jossa hyvä tarkoitus muuttuu pakkomielteeksi?” Samaa olen itsekin välillä miettinyt seuratessani muun muassa näitä netin ruokakeskusteluja.
Itse ohjelmaan oli koottu keskustelemaan monipuolinen joukko syömisen parissa tavalla tai toisella toimivia/toimineita ihmisiä: paikalla oli superfoodin/terveellisen/laadukkaan/alkuperäisen syömisen puolestapuhujia, syömättömyyden kulttuurisia ulottuvuuksia tutkinut uskontotieteilijä ja syömishäiriötä sairastavia potilaita työssään kohtaava ravitsemusterapeutti. Monipuoliset lähtökohdat siis keskustelulle! Erilaisia näkökulmia tulikin keskustelun aikana esille, itse jäin kaipaamaan vielä jonkinlaista asioiden synteesiä tai erilaisten näkökulmien tuomista yhteen.
Ohjelman katsomisen jälkeen lähdin itse hahmottelemaan suhdettamme ruokaan ja syömiseen piirtämällä asiasta yksinkertaisen kuvion, kutsutaan sitä tässä vaikka syömispyramidiksi ;-). Laitoin aluksi yhden pyramidin kulmista indikoimaan välinpitämätöntä suhtautumista ruokaan (”Ei vois vähempää kiinnostaa”), yhden vastuullista asennetta ruokaan (”Tiedostan ruokavalintojeni vaikutukset itseeni, ympäristööni ja globaalisti ja pyrin ohjaamaan valintojani tämän perusteella”) ja yhden häiriintynyttä asennetta ruokaan (”Ruoan ajatteleminen ja syömiskäyttäytymisestäni on haittaa itselleni ja/tai ympäristölleni”). Lähelle välinpitämätöntä asennetta , mutta kuitenkin siitä erilleen merkitsin vaistonvaraisen asenteen (”Syön sitä mikä milloinkin on luontevaa”). Kuvion tarkoituksena ei ole erotella meitä aina selvärajaisesti johonkin edellä mainittuun ryhmään kuuluvaksi, enemmänkin näen että olemme kolmion sisällä hiljaisessa liikkeessä näiden vaihtoehtojen välillä. Joskus asemamme voi liikahtaa rajustikin johonkin uuteen suuntaan, joskus jämähdämme pidemmäksi aikaa paikallemme johonkin pyramidin kohtaan.
Näen että keskeinen syömiseen liittyvä käsite on kontrolli. Asetin sen kysymysmerkin kera pyramidin keskelle. Meillä on tarve tavalla tai toisella hallita tai kontrolloida omaa elämäämme, myös syömistä. Kontrolli voi ilmetä monella tavalla: se voi olla vastuullista omien tekojen seurausten tiedostamista ja pyrkimystä vaikuttaa omaan, läheisten tai koko maapallon hyvinvointiin. Joskus syystä tai toisesta elämässämme oleva epätasapainotila ajaa meidät etsimään kontrollia sellaiselta elämänalueelta, joka ei sellaisenaan liity epätasapainon aiheuttajaan. Voimme kokea syömisen kontrolloimisen palkitsevana, vaikka muu elämä velloisi kaoottisena ympärillämme. Yksi syömisen ulottuvuuksista on vahvan emotionaalinen ja syömisen avulla pyrimme tyydyttymään ja joskus myös kompensoimaan emotionaalisia tarpeitamme. Häiriintyessään syömisestä voi myös kehittyä meille päihteen kaltainen riippuvuus, siis pakonomainen toiminto, jota meidän on toteutettava tietyllä tavalla vaikka siitä on meille itsellemme ja läheisillemme pidemmällä tähtäimellä haittaa.
Oma vastaukseni Voimala-ohjelman tekijöiden esittämään kysymykseen voiko terveyden tavoittelu johtaa hallitsemattomaan ruokasuhteeseen on myöntävä. En kuitenkaan näe asiaa vain mustavalkoisen suoraviivaisena syy-seuraus suhteena. Terveyden tavoittelu voi joskus kääntyä itseään vastaan ja johtaa syömisen häiriintymiseen niin että siitä on terveydellistä haittaa niin itselle kuin lähipiirillekin. Syömisen häiriintyminen ei kuitenkaan aina johdu terveyden tavoittelusta eikä terveyden tavoittelu aina johda syömisen häiriintymiseen. Meillä ravitsemuksen ja terveyden välisistä yhteyksiä ammatiksemme viestittävillä henkilöillä on mielestäni eettinen vastuu pyrkiä toimimaan niin, että emme ole kannustamassa ketään syömisen häiriintymisen suuntaan. Näen että tietty määrä vastuullista asennetta, kontrollia ja hallintaa on meille hyväksi, mutta meidän tulisi myös tiedostaa se että homma voi mennä ”överiksi” ja syömisasenne kohti syömisen häiriintymistä. Syömishäiriö on vakava, elämää invalidisoiva sairaus, joka pahimmassa tapauksessa voi viedä meidät ennenaikaisesti hautaan.
Syömispyramidi toimii! Ja nimenomaan dynaamisena, jonka sisällä liikutaan välillä aika suurellakin säteellä. On virkistävä lukea kun ruoka laitetaan psyykkiseen ja psykososiaaliseen kontekstiin.
VastaaPoistaTämä on tällainen ajatusraakile, jota voisi vielä kehitellä eteenpäin. Teillä on varmasti hyviä ideoita ja ajatuksia miten kehitellä mallia eteenpäin?
VastaaPoistaHyvä aihe pohdittavaksi. Itse olen monesti ajatellut, että pitäisi kirjoittaa terveellisesti syömisen sittenkin välineellisestä luonteesta. Terveellisesä ravitsemuksesta ei ole ainakaan minulle elämän tarkoitukseksi, vaan se on vähän syvällisemmissä asioissa. :-)
VastaaPoistaTämä kirjoitus herättää ajatuksia, ja helposti itselle tulee mieleen enemmän uusia kysymyksiä kuin vastauksia. Tässä saattaa olla villakoiran ydin: "Joskus syystä tai toisesta elämässämme oleva epätasapainotila ajaa meidät etsimään kontrollia sellaiselta elämänalueelta, joka ei sellaisenaan liity epätasapainon aiheuttajaan." Ymmärrykseni on, että syömishäiriöisssä tämä on keskeistä. Vaikka terveyden tavoittelu ja ruokavalioon huomion kiinnittäminen saattaakin aiheuttaa osaltaan häiriintynyttä syömistä niin on kaikki tunnemme paljon tapauksia jossa niin ei ole käynyt. Itse asiassa omaan lähipiiriini sattuneet syömisellä terveyden tavoittelijat eivät ole sairastuneet syömishäiriöihin. Mutta on tervehdyttävää, että tästäkin aspektista voidaan käydä keskustelua. Tämä on yksi niitä ravitsemuksen paradokseja lisää :-)
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista kuulla Reijo mitä kysymyksiä mietit :-).
VastaaPoistaNiin, syöminen on siis yksi tapa jonka kautta voi yrittää hakea ratkaisua elämän ongelmakohtiin. Samaan ongelmaan joku muu etsii helpotusta jostakin muualta. Pullosta, pillereistä, lenkkipolulta, ihmissuhteista. Tapoja on monia, toiset rakentavampia kuin toiset. Syömisen pakonomainen kontrollointi ei varmastikaan ole kenellekään hyväksi eikä oikeasti terveellinen syöminen sitä ole. Raja terveellisen elämäntavan ja ortoreksian eli pakonomaisen terveellisen syömisen välillä on varmasti veteen piirretty.
Katsoin Voimalan ja jäin miettimään sitä kovasti jälkeenpäin. Pohdin ihan samaa kuin sinä Sanna: miten me ammattilaiset voisimme toimia niin, että emme kannusta syömisen häiriintymisen suuntaan vaan päinvastoin miten voisimme edistää sitä, että suhde syömiseen säilyisi mutkattomana ja luontevana terveellisyyspyrkimyksistä huolimatta.
VastaaPoistaTämä nykyinen mediassa käytävä ravitsemuskeskustelu ei kyllä yhtään helpota tilannetta. Kyllä minua huolestuttaa, että mahdollisesti syömishäiriöt tulevat lisääntymään erilaisten "ruokaismien" ja muotidieettien myötä, joissa tiukasti suljetaan pois tiettyjen peruselintarvikkeiden syöminen ja ruokavalikoima kapenee. Saattaa sitten tulla pulaa energiansaannista, vaikka kuinka saataisiin "hienoja ja terveellisiä superravintoaineita".
Mutkatonta suhtautumista syömiseen olen joutunut pohtimaan paljonkin työskennellessäni diabeetikoiden kanssa, joilla (tyypin 1 diabeetikoilla) on jonkinverran enemmän syömishäiriöitä kuin väestössä keskimäärin. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta sen arvellaan johtuvan siitä, että diabeteksen hoidossa väkisinkin joutuu tarkkaileman syömisiään, verensokeriaan ja oloaan (meneekö verensokeri liian matalalle tms.)
Joskus tarkkailu ja kontrollointi menee sitten "yli" ja se valtaa tilaa normaalilta elämältä. Ja kun siihen väsyy, niin tulee ylilyöntejä toiseen suuntaan eli bulimian puolelle. - Minusta Voimala ja Sanna toitte esiin tärkeitä asioita, joita ei voi sivuuttaa.
Kiitos Liisa tärkeistä havainnoistasi käytännön työstä. Ruoan ja terveyden väliset yhteydet ovat paljon muutakin kuin ravintoaineiden fysiologisia, fyysiseen terveyteen liittyviä vaikutuksia kudoksissa. Ruoalla on meille monia psyykkisiä merkityksiä ja voimme hyödyntää niitä voidaksemme myös psyykkisesti paremmin tai etsiessämme tasapainoa elämäämme. Kaikkeen ruoka ja syöminen ei kuitenkaan veny, joskus apua tilanteeseen pitäisi hakea jostain ihan muualta kuin siitä syömisestä ja sen säätelystä.
VastaaPoistaElämämme mielenkiiintoisia ja samalla asiantuntijatyötä haastavia aikoja. Vallalla tuntuu olevan monessa suhteessa sellainen ajattelu, että "kyllä kansa tietää". Ja kyllähän kansa (=me) monta asiaa tietääkin, mutta näkisin silti että koulutetuilla, asiaa työkseen tekevillä ammattilaisilla olisi myös asioihin painavaa sanottavaa. Ravitsemusasioissa on ehkä käynyt niin, että näkemystä ja ajatusta tulee ihmisen käsittelekykyyn nähden jo liikaakin ja sitten ollaan pää pyörryksissä että mitä kaikesta oikein pitäisi ajatella. Helppo ratkaisu voi silloin olla lähteä seuraamaan jotain yksinkertaista ja selkeää dieettiä, jossa on tarkat toimintaohjeet. Saa homman hallintaan.
Ehkä muinoin ajateltiin että asiantuntija kertoo kuinka asiat ovat, nykyisin voimme ajatella hieman toisin, asiantuntija osaa esimerkiksi taustoittaa, vertailla, laajentaa perspektiiviä ja kannustaa. Vaikka "kansa tietää", on asiantuntijaosaamisella kuitenkin edelleen oma paikkansa. Itselleni on vieras sellainen ajatus, että yksi yksittäinen (ravitsemus)asiantuntija voisi kuitenkaan monimutkaisessa maailmassamme olla sellainen oraakkeli, jolta tulee ratkaisu ja toimintaohje pulmaan kuin pulmaan.
A. Antonvsky, koherenssi-käsitteen luoja esitti aikoinaan, että ns. koherenssin tunteella on suuri merkitys terveyteen. Koherenssi koostuu kolmesta osa-alueesta: ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja merkityksellisyydestä. Ehkä voidaan ajatella, että me etsimme myös syömisen suhteen koherenssia. Parhaimmillaan esimerkiksi tunne hallittavuudesta saa meidät kokemaan omat voimavaramme riittäviksi ruokavalintojen tekemisen tai syömisen muuttamisen suhteen ja ymmärrettävyys ja merkityksellisyys tekevät ruokavaliontojen tekemisen meille tärkeäksi ja meistä tulee vähän vastuullisempia valitsijoita.
Terveessä ruokasuhteessa on mukana tuota tunnetta asioiden hallittavuudesta ja vastuullisuutta omien valintojen seurauksista. Liitän terveeseen ruokasuhteeseen lisäksi vahvasti kyvyn joustavuuteen. Jos se puuttuu, uhkaa homma mennä pakonomaiseksi kontrolloimiseksi.
Blogimaailmaa parhaimmillaan. Tosi mielenkiintoinen teksti ja keskustelu.
VastaaPoistaTuo dynaaminen lähestyminen oli munkin mielestä tärkeä ottaa esiin näissä yksinkertaistetuissa malleissa, eikä vaan heittää ihmisiä tiukkoihin lokeroihin. (niin tehdään mun mielestä valitettavan usein)
Tässä ajassa tuntuu olevan niin että monella (etenkin nuorella ihmisellä) innostus ravitsemukseen ja terveelliseen elämään tulee jonkun aika tiukan kaavan ruokavalion kuten raakaruoka, luomuruoka, tai vaikka paleo-ruokavalio kautta. Alkuinnostuksessa näitä noudattamaan lähtevillä voi sen tiukan kaavan kanssa tulla ylilyöntejä, mutta ajan kanssa moni innostuja onneksi kuitenkin haalii tietoa ravitsemuksesta monesta eri paikasta ja sitten suurimmalla osalla suhtautuminen kaavaan taitaa ajan myötä muuttua rennommaksi. Ja lopputuloksena tossa Sannan pyramidissa ollaankin ihan hyvässä kohtaa. Ja sitten on tietenkin se osa ihmisiä jotka jäävät siihen kontrolliin ja kaavaan koukkuun ja sairastuvat. Ja niitäkin kontrollitaipuvaisia taitaa vielä olla, jotka aina vaan etsivät jonkun uuden tiukan kaavan sen edellisen tilalle.
Viime aikoina olen vähän lueskellut lääketieteen historiaa ja ortoreksialeimasimen kanssa olisin itse kaikesta huolimatta tosi varovainen. Historiassa on niin paljon huonoja esimerkkejä siitä että erilailla toimiminen on liian herkästi tuomittu sairaudeksi. Syömiseen voi moni purkaa erilaisia ongelmiaan, mutta varsinaista haittaahan ongelmien kanavoimisesta syömiseen (vaikka lenkkeilyn tai asioista puhumisen sijaan/ohella) ei välttämättä synny, ellei se syöminen sitten muutu sellaiseksi että se vaarantaa terveyden.
Ling ling, jäin vielä miettimään tuota ortoreksiaa. Samaa mieltä olen kanssasi siitä että leimoja antamalla on aikojen saatossa tehty paljon hallaa. Ortoreksia-termiin sisältyy kuitenkin käsittääkseni se ajatus, että syömisen pakonomaisesta kontrollista ON ihmiselle itselleen haittaa, sen vuoksi esimerkiksi sosiaalinen elämä näivettyy tms.
VastaaPoistaRaja ihmisen kokonaishyvinvointia edistävän "terveellisen" syömisen ja häiriytyneen "terveellisen" syömisen välillä on välillä vaikea vetää. Vaikka kannatan syömisen suhteen jonkínasteista tiedostavaa otetta ajattelen myös niin, että syömisessä on hyvä olla myös rentoutta, joustavuuutta ja itsestäänselvyyttä. Eli kaikesta ei tarvitse tehdä isoa numeroa.