Kiusallisen pitkä tauko taas blogin kirjoittamisen kanssa. Arjessa tapahtuu kaikenlaista eikä ajatuksiaan saa kootuksi näkyville, ne jäävät vain pyörimään omaan päähän. Piti Soilen (Ruottisen) hiilihydraattiväitöksestäkin kirjoittaa, mutta se saa nyt odottaa vielä hetken.
Käyn nimittäin ensin lasten ja nuorten joukkoruokailun kimppuun. Kollegani Laurisen Maaritin kanssa nimittäin tuli aihe puheeksi hänen kertoessaan kokemuksistaan Ranskasta ja Yhdysvalloista, missä Maarit on perheineen viettänyt muutaman vuoden perheen isän työkomennuksen seurauksena. Ravitsemustieteilijänä Maarit on tehnyt tarkkasilmäisiä havaintoja paikallisesta kouluruokailusta ja verrannut toimintaa Suomenkouluruokailujärjestelmään; Ulkomailla ollessa silmät avautuvat uudella tavalla kotimaan asioille. Näin Maarit muun muassa kertoi kokemuksistaan:
”Nyt lapseni eivät ole osallistuneet joukkoruokailuun kohta kolmeen vuoteen: Ranskassa lapset haettiin koulusta kotiin lounaalle kesken päivän ja täällä USA:ssa lounas viedään eväinä kouluun. Pystyn toteuttamaan yksilöllisyyttäni ravitsemuksessa 24h rajana vain oma jaksaminen ja kiinnostus etsiä vaihtoehtoja uudessakin kulttuurissa. Olen todellakin havahtunut siihen etteivät vanhemmat tosiaankaan tarjoile 100% lastensa aterioista Suomessa. Yritin etsiä jotain positiivista omasta lasten lounaslaukkujen pakkaamisesta joka aamu kun homma alkaa jo vähän uuvuttaa... Ainakin tiedän mitä lapseni syövät päivän aikana. Olen tässä suhteessa etuoikeutettu NYT, mikä saa tiedostamaan, että palatessani Suomeen joudun antamaan lasteni ravitsemuksesta suuren osan instituutioiden käsiin. Ja kohtaamaan taas sen etten välttämättä tiedä ja näe mitä lapseni syö päivän aikana. Viitenä päivänä viikossa, 40 viikkoa vuodessa, useita vuosia ts. vaikutukset pitkän aikavälin terveyteen ovat selviä ilman suurempia tutkimuksia. Puhumattakaan päivittäisestä jaksamisesta. Voin vain luottaa, että ruokailusta vastaavat yrittävät tehdä parhaansa annettujen resurssien puitteissa. Ja resurssit puolestaan ovat politiikan tulosta.” Maarit totesi myös, että esimerkiksi keskustelu ravitsemuksen yksilöllisyydestä tai rasvasota tuntuvat jotenkin irrallisilta ilmiöiltä työssäkäyvien vanhempien lasten ravitsemuksessa. Eikö meidän pitäisi keskustella paljon enemmän poliittisen päätöksenteon osuudesta siihen mitä ihmiset syövät ja taloudellisten resurssien riittävyydestä esimerkiksi kouluruokailussa?
Keskustelusta innostuneena lähdin tutkailemaan THL:n toteuttaman Kouluterveyskyselyn tuloksia: minkälaisia ajatuksia oppilailla on tällä hetkellä kouluruokailusta? Vuonna 2010 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä noin 100 000 peruskoululaista, lukiolaista ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevaa. (Melkoinen otoskoko siis kyseessä!) Kyselyn tulosten perusteella noin kaksi kolmasosaa oppilaista syö koulussa tarjotun lounaan päivittäin. Oppilaista 10-15% ilmoitti, että syö koululounasta vain korkeintaan kahtena päivä viikossa. Peruskoulun oppilaista osa oli sitä mieltä, että kouluruokailuun ei ole riittävästi aikaa (28% vastaajista), ruokailuaika ei ole sopiva (15% vastaajista) tai että ruokaa ei ole riittävästi tarjolla (28% vastaajista). Huomattavasti edellisiä suurempi osuus oppilaista oli kuitenkin sitä mitä, että kouluruoka ei ole laadultaan (64% vastaajista) tai maultaan (61% vastaajista) hyvää! Mielestäni tällaiset tulokset ovat hurjia! Mistä ne kertovat? Siitä että kouluruoalla on huono imago? Että oppilaat ovat nirsoja? Vai siitä että kouluruoan maussa ja laadussa on todella jotain vikaa? Ja miten nämä tulokset on yhdistettävissä kouluruokailun resurssien riittävyyteen/riittämättömyyteen? Ja siis siihen (ravitsemus)poliittiseen päätöksentekoon?
Suomessa on vuonna 2008 julkaistu Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta Kouluruokailusuositukset. Niissä todetaan mm. seuraava: ”Ruokapalveluja kilpailutettaessa ja sopimuksia tehtäessä pitää valintakriteereiksi asettaa myös ravitsemuksellista laatua määrittävät tekijät sekä maku ja painottaa niitä vähintään yhtä paljon kuin taloudellisia tekijöitä” Lisäksi todetaan, että oppilaiden monimuotoista osallisuutta kouluruokailun järjestämisessä on tuettava ja että kouluruoan kehittämisessä keskeistä on oppilailta ja opettajilta saatu palaute. Kuinkahan hyvin nämä suositukset toteutuvat käytännössä? Suositukset ovat tietysti aina ”vain” suosituksia, sanktioita ei tipu jos ne jäävät noudattamatta. Nyt vaalivuonna on varmasti kaikenlaista lupauksenpoikasta ilmassa poliittiseen päätöksentekoon pyrkivien puheissa, mutta miten voisimme edistää hyvien lupausten toteutumista myös käytännön tasolla? Vai onko kouluruokailun tilassa kyse jostain muusta kuin poliittisen päätöksenteon perusteella jaettujen resurssien niukkuudesta? Mitä mieltä olette? Olisi tietysti mukava kuulla mielipide myös jolta kulta työkseen kouluruokailun parissa toimivalta. Voi toki olla, että teillä on työksenne parempaakin tekemistä kuin tällaiseen blogipörinään osallistuminen… ;-).
Ps. Huomasin juuri myös YLE:n Suomi express -ohjelman tarttuneen aiheeseen. Keskustelijoilta on tullut vinkkeja kouluruoan tason nostamiseen. Nimimerkki "Kouluevästä 40 vuotta" ehdotti, että oppilaiden huoltajien tulisi käydä lapsensa koulussa ruokailemassa. Näin sattaisi hänen mukaansa kodeissa (kouluruoka)keskustelun sävy muuttua, sillä sen verran erinomaisia eväitä koulujen henkilökunta tekee erittäin niukoilla budjeteilla. Ja nimimerkki lisää: "Ammattikuntana he (kouluruokaloiden henkilökunta) lienevät yksiä masokistisimpia-- kiitosta ei tarvitse odottaa." Näinkö on alhaista kouluruoan arvostus?
Kiitos Sanna hienosta tekstistä ja asiapohjustuksesta kouluruokakysymykseen. Itse en ole kouluruokaa nähnyt sitten omien kouluvuosieni. Lähdin purkamaan asiaa siitä päästä, etten Suomeen sit palatessani tunne olevani 100% vastuussa lasteni ruoasta. Kiinnostaa tietää missä kouluruoka todellakin menee. Ja voisiko asialle tehdä jotain tässä eduskuntavaalitemmellyksessä kun resursseista päätäviä valitaan.
VastaaPoistaIhan vertailun vuoksi: Täällä voisin tilata lapsille catering palvelusta lounaspussin koululle (kansainvälinen koulu, yksityinen) $4.50+maito $0.25. Ranskassa hinta oli tuloluokan mukaan katsottuna enintään 5 euroa. Mutta jos äiti/teoriassa toinen vanhemmista oli kotona niin lapsi sai anomuksesta ruokalavuoron max. 2 krt/vko. Ruokatauko oli klo 11.40-13.30.
VastaaPoistaKahden koululaisen äidin näkökulmasta kouluruokailu alkaa vaikuttaa lähinnä nimelliseltä: Ruokalistoilla on hienon kuuloisia ruokia, jotka todellisuudessa ovat yhtä tyhjän kanssa. Chili con carne ei ole nähnyt chiliä sen enempää kuin lihaakaan, kanakastike on kuulemma lähinnä keltaista kiisseliä (ei kanaa siis), ruoan todellinen koostumus on pääasiassa valkoista makaroonia. Lihaa, kalaa, suolaa, mausteita ei käytetä. Rasvaa tai proteiinia ei käytännössä ole kuin nimeksi, lähinnä ravinneköyhää tärkkelystä. Näin valittavat paitsi poikani, myös näiden kaverit sekä opettajat.
VastaaPoistaSuuri osa ruoasta jää syömättä. Sitä otetaan nimellisesti lautaselle ja erinäisin tempuin salakuljetetaan roskiin. Eväitä ei saa tuoda, koska opetussuunnitelmaan kuuluu "totuttaa oppilaat terveelliseen ravintoon".
Tähän vielä päälle aromivahvennekieltoa ja kasvisruokapäivää (olisiko joskus oikeasti liharuokapäivä?) niin hiipii mieleen, onko laadullinen alasajo kaikessa hiljaisuudessa tarkoituksellista: Kouluruoan olematon laatu ja siten menekki säästää kunnan menoja ja tuo tuottoa lähikauppiaille. Todellisuudessa kun viimeistään yläasteella oppilaat näyttävät ruokkivan itsensä kaupan tarjonnalla.
Itse lapsena sain varsin hyvää kouluruokaa. Siksi lasteni tilanne tuntuu varsin katkeralta.
Mirka, haluaisitko ihan oikeasti ruveta pakkaamaan lapsellesi eväät kouluun? Ravitsemuksellisen laadun lisäksi kun joutuisit huolehtimaan myös säilyvyydestä, tarjoilulämpötilasta, pakkausten vuotamattomuudesta (tai sitten vuotavuudesta) ynnä muusta sellaisesta.
VastaaPoistaPlus tuo kustannuspuoli. Tosin nythän yleisen kirjoittelun perusteella arvioiden vanhemmat jo rahoittavat lasten ravitsemusta kouluajalla kuten sinäkin Mirka kirjoitit "lähikauppiaan tarjonnalla". Siinä vastuu kouluajan ruokailusta siirtyy vanhemmille, tuskin on eriävää mielipidettä. Mutta onko vastuu lapsella vai vanhemmalla vai kauppiaalla siitä mitä lapsi rahalla ostaa syötäväkseen?
Koulueväät kotoa eivät oikeasti ole realistinen ratkaisu, ainakaan alakoululaisen ei kuulukkaan olla vastuussa siitä mitä hän saa syödäksen rahalla tai tarjottuna, kauppias on kauppias. Kuka lapsen kouluruokailusta sitten on vastuussa? Koulukeittiö? Eivät he reseptejä laadi, kuinka monessa paikassa lie enää ruokalistojakaan. Vaikea heidän on lihaa soppaan tyhjästä nyhjästä. Näkeekö chili con carnen listalle kirjoittava, mitä sillä nimellä lautaselle päätyy? Jos näkee niin pitäisikö hänen kirjoittaa "kastike"? Syötäisiinkö ruokaa sillä nimellä mielummin?
summa summarum: vastuu kouluruokailusta on vanhemmilla. Ei suoraan, mutta kuitenkin. Emme ehkä saa huomiseksi kanakastikkeeseen muutosta, mutta kiinnittämällä asiaan huomiota ja hakemalla kysymykseen "Miksi kanaa ei ole?" RATKAISUJA tarpeeksi monen vanhemman voimalla muutos on mahdollinen. On kuitenkin muistettava vanha totuus: Kaikkea ei voi saada. Edes rahalla. Eikä ole muutosta tukevaa käyttää aikaa ja energiaa käsittelemällä utopiaa "gourmet-kokki tekee yksilöllisen koululounasannoksen lapselle vanhempien hyvän-ravitsemuksen-ideologian mukaan toteutettuna".
Mutta miten lasten ravitsemus turvataan koulupäivän aikana? Siihen ei yhden hengen pähkäilyt riitä. Kiitos Sanna keskustelutilan avaamisesta, kiitos Mirka käytännön kokemusten jakamisesta.
Monessa maassa eväät on pääasiallinen ratkaisu. Meillä on tehty sitä, että ennen kouluun lähtöä on annettu lämmin ateria, esim. lihaa tai pinaattimunakas. Silloin pärjää koulupäivän käytännössä ilman sitä kouluruokaa. Se on sitäpaitsi älyttömän aikaisinkin, joskus kymmenen jälkeen. Lähinnä aamiainen.
VastaaPoistaKaupungin valtuuston naisjäsenet ovat yhteistyössä yli puoluerajojen vaatineet parannusta, samoin esikoispoikani laati asiasta esityksen toimiessaan koulun oppilasneuvoston puheenjohtajana. Mitään ei vain tapahdu, koska kunta haluaa käyttää rahaa muuhun.
Lisää vielä tietoja Kouluterveyskyselystä: reilu puolet peruskoululaisista ja lukiolaisista ilmoitti syövänsä kouluruoan lisäksi jotain muuta koulussa. Koulun välipalatarjoilua käytti noin viidennes kaikista koululaisita, samoin kotoa tuotuja eväitä. Kaupasta, kioskilta tai huoltoasemalta syötävää/juotavaa kertoi ostavansa 36% peruskoululaisita ja 44% luokiolaisista! Eikös välipalatarjoilun soisi ainakin olevan suositumpaa kuin ostoksilla käynnin? Itse olin opettajaharjoittelijana viime syksynä Turun normaalikoulussa. Siellä kouluruokalan lisäksi on kahvila, josta myös oppilaat voivat ostaa välipaa. Tarjonta vaihtelee täytetyistä sämpylöistä ja hedelmistä suklaapatukoihin ja pullaan. Minusta ihan kelpo systeemi.
VastaaPoistaMietin itse sitä että mahtaako kouluruokailun tilassa olla paljon eroja valtakunnan eri kolkissa tai ihan koulukohtaisestikin. Olisi todella mukavaa kuulla mielipide/piteitä itse ruokahuollossa työskenteleviltä: miltä kouluruokailu näyttää teidän silmissänne. Onko arki jatkuvaa resurssipulassa luovimista ja raaka-aineiden taikomista päivän lounaaseen? Tällä foorumilla voi kirjoittaa ajatuksiin myös nimittömänä, jos niin haluaa.
Mielenkiintoinen ja tärkeä nosto. Olen saanut olla mukana mm. Tampereella kun yritimme saada päättäjiä kiinnostumaan enemmän kouluruuasta ja nostamaan 60 sentin ateriakohtaista määrärahaa. Kaikki paikalla olleet olivat harvinaisen yhtä mieltä siitä, että pienellä määrärahalla on lähes mahdotonta tehdä suositusten mukaista ja maittavaa ruokaa. Ihmeidentekijöitä ovat monet keittäjäemännät. Arvostan kouluruokaa suuresti ja olen ollut aiemmin sitämieltä, että ihan turhaan haukutaan. Mutta totuus on se, että mm. lihasta ja kasviksista joudutaan tinkimään kun määrärahat ovat niin tiukkoja.
VastaaPoistaOman perheen kohdalla kouluruuan laatu tuli esille kun esikoinen siirtyi kouluun. Hän oli todella nälkäinen, kun tulimme kotiin iltapäiväkerhosta. Ensin tietenkin patistin häntä syömään enemmän, mutta kun poika vannotti että kyllä hän syö ja iltiksessä välipalankin. Ymmärsin vähitellen, että yksityisen päiväkodin upea oma keittäjä oli todella tehnyt ravitsevaa ruokaa. Ero on oli niin merkittävä. Koulun ruuassa ei ole juurikaan sitä proteiinipitoista eli lihaa, kalaa tai kanaa. Ja pojalle jää nälkä. Vaikka hän syö lautasellisen ruokaa, näkkärin ja maitolasillisen. Iltiksen välipala on niin pieni, ettei sillä saa paikattua lounaan vajetta. Nykyään poika tankkaa ison aamupalan (usein mm. kanamunaaa)ja nykyään tulee sitten kotiin koulupäivän jälkeen ja syö heti kunnon välipalan. Hän huomaa itsekin miten jotkut ruuat eivät pidä nälkää. Mietin, että miten isot yläkoululaiset jaksavat, en yhtään ihmettele että ostelevat välipaloja tai käyvät kaupassa.
Olen jo pitkään sanonut, että kannattaa satsata kasviksiin ja muutenkin ruuanlaatuun kotona, sillä joukkoruokailu on paikoitellen aika lailla pelkkää perunaa, riisiä ja pasta. MAkkararuokaakin on tarjolla lähes viikottain. Enkä usko että on ns.A-luokan makkaraa.
Minä en tahdo tehdä eväitä, mutta olisin valmis korvamerkitsemään rahaa koulujen, päiväkotien ja vanhusten ruokailuun. Tampereella esitettiin, että euron lisä per ateria toisi jo merkittävän parannuksen. Tämä tarkottaisi 20 € kuussa/lapsi. Minä voisin antaa sen vaikka lapsilisästä, mutta se ei ehkä ole pienituloisten kannalta hyvä asia. Mutta se ei ainakaan lisäisi veroja, mutta sillä olisi merkittävä vaikutus kasvavien lasten ja nuorten ravitsemukseen.
Anette
Hei Pullapoliisi.
VastaaPoistaTarkentaisitko miten tuohon 1 euron korotustarpeeseen päädyttiin? Tekikö keittiö laskelman? Menisikö euro raaka-aineisiin kokonaan vai osa myös henkilöstökuiluihin?
Viimeaikaisia suurkeittiöuutisia selatessani kun törmäsin myös henkilöstön vähyyden vaikutukseen joukkoruokailun laadussa : http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2011/01/12/varo-naita-uusia-ruokauhkia/2011397/12
Mitä tuolle "Euro lisää kouluruokaan"- esitykselle kuuluu nyt? Olisin kiinnostunut tietämään mitä polkua ehdotus on kulkenut ja mihin jumittunut. Tai miten on onnistuttu lisäämään määrärahaa kouluruokaan.
Kuten jo näissä kahdessä ensimmäisessä kommentissa tulee käytännön kokemuksen kautta esille: Kodin tarjoamalla aamiaisella on myös merkitystä lapsen ravitsemuksessa sekä koulujaksamisessa. Ei pidä unohtaa tuota ja tuudittautua uskomaan, että nykytilanteesta parannettu kouluruokakaan paikkaisi kodin osuutta.
Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe, jälleen kerran!
VastaaPoistaKouluruokailun kritisoiminen taitaa olla yhtä hankalaa kuin äitiyspakkauksen kritisoiminen. Ilmaista kun on niin valittaa ei saisi. Epäkohtiin on kuitenkin puututtava!
Itse olen päässyt tutustumaan useammankin koulun ruokatarjontaan opettajana toimiessa ja täytyy kyllä sanoa, että hajonta on valtavaa!
Olen ollut töissä kouluilla, joissa ruoka on ollut todella hyvää, siitä kertonee jo se, että käytännössä koko opettajakunta söi ruokalassa joka ikinen päivä. Eräässä toisessa koulussa kouluruokalassa kävi vain muutama hassu opettaja syömässä ja syykin selvisi minulle pian; ruoka oli niin maultaan kuin laadultaan pahaa.
Alakokuikäisten ruokailu on järjestetty usein hyvin varhain. Joskus sinne saatetaan lähteä jopa heti kymmenen jälkeen. Tämä ei ole kuitenkaan ollut ihan suoraan valmis päätös, vaan tähän malliin oli siirrytty siksi, että iso osa oppilaista ei syönyt kotona kunnollista aamupalaa. Jos pieni lapsi ei ole syönyt aamupalaa, ei hän jaksa koko aamupäivää syömättä. Välipala oli yhden aikaan. Joskin välipala oli laadultaan välillä mielestäni kyseenalaista, esim. jäätelöpuikko. Nämä kyseenalaisest välipalat olivat tosin yläkoululaisten suosiossa..
Yläkoulun puolella suurin osa ainakin ottaa ruokaa ja pääasiassa näyttäisivät sitä jopa syövän. Uskallan kyllä väittää, että osa oppilaista on myös hyvin nirsoja. Jopa näissä huonomman ruoan kouluissa oli lämpimän ruoan lisäksi aina tuore raaste tai salaatti kastikkeen kanssa sekä maitoa ja leipää, usein jopa muutakin kuin näkkileipää. Jos pääruoka ei maistunut, saattoi vatsaansa täyttää näillä. Parempi vaihtoehto ne olivat kuin kioskilta haettu karkkipussi.
Eräässä koulussa oli perjantaisin keittopäivä. Kolleegani toiselta paikkakunnalta oli ihan kauhuissaan kun kuuli tästä. Hän ihmetteli: "Luotatteko te todella, että lapset saavat kotona riittävästi ruokaa viikonloppuna?" Heidän koulussaan oli siirrytty perjantaisin ja maanantaisin raskaampiin ruokiin, koska niin moni ei saanut kotona viikonloppuna kunnollista ruokaa.
Summa summarum: Epäkohtiin on puututtava siellä, missä niitä on. Kouluruokailu on kuitenkin lähtökohtaisesti loistava ja ylläpidettävä asia. Lounas mukaan -kulttuuri tekisi monen jo nyt hankalan oppilaan tilanteen täysin mahdottomaksi; jos ei nytkään saa perustarpeitaan tyydytetyksi kotonaan, mitä me opettajat voimme tehdä, jos oppilaalla ei ole koskaan ruokaa koulussa mukanaan? Ei ole kivaa nähdä nälkäisiä lapsia, saati opettaa heitä.
Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että (näin kevyessä sisätyössä olevan naisihmisen silmin) kouluruoka sisältää yllättävän paljon turhaa tärkkelystä. Ainakin nyt omiin tarpeisiini. Kaikissa kouluissa, joissa olen käynyt on kuitenkin sieltä lihakastikkeesta löytynyt sitä lihaa ja lisämausteita on ollut tarjolla, jos chili con carne on ollut liian mietoa omaan makuun. Helpompi niitä mausteita on lisätä kuin poistaa. Ja kalaruokaa on ollut tarjolla kahdesti viikossa.
Ja vielä lopuksi; oppilaille annetaan yleensä mahdollisuus esittää toiveruokaa. Lähes aina nämä ovat niitä makkararuokia.. Ja niitä päiviä on yleenä kaksi kuutta viikkoa kohden.
Nämä siis omia ajatuksiani opettajan näkökulmasta. Myönnän toki, että vaikka olen monella koululla useammassa kunnassa opettanut, on otokseni koko Suomen kouluista hyvin pieni. Näistä kouluista kuitenkin vain yhdessä oli tilanne mielestäni huono, muut yltävät edes välttävään, pari jopa hyvään. Erinomaista en edes odota, edes omasta kotikeittiöstäni.
Kiitos asiallisesta kommentista ja kokemusten jakamisesta. Erittäin osuvaa tuo "jälleen kerran"-huomautus.
VastaaPoistaAsioita asiapohjalta netistä penkoessani löysin kuitenkin tahon, joka on mennyt kommentointia pidemmälle. "Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma rahoittanut useita kouluruokailua kehittäviä hankkeita, jotka ovat osallistaneet oppilaita, kouluja, vanhempia, ruoan tekijöitä ja päättäjiä. - Kouluruoka on yksi suomalaisen yhteiskunnan innovaatioista, ja se on arvostuksensa ansainnut. Jotta se voi täyttää sille asetetut tavoitteet, on sille kuitenkin taattava riittävät resurssit, Sre:n pääsihteeri Marja Innanen sanoo." Lisää aiheesta linkistä http://www.sre.fi/ruoka.fi/www/fi/ajankohtaista/uutiset.php?we_objectID=491
Ilmeisesti muutos on kuitenkin hidasta ja valtakunnallisesti epätasaista, koska "huonot" uutiset kouluruokailun kaikenpuolisesta laadusta yhä nousevat uutisoinnissa päällimmäisiksi.
"Jälleen kerran" kouluruoka-aiheesta on siis kuitenkin paikallaan, koska eduskuntavaalit ovat yksi piste, missä käännöstä voidaan resurssien jaossa tehdä.
Todella tärkeän sivuston Maarit otit esille. Kyseessä on siis Lapsen ääni lautaselle -kouluruokakampanjan sivusto, jossa mukana ovat mm. Sumalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Suomen Lasten Parlamentti ja lapsiasianvaltuutettu. Nimensä mukaisesti kampanjassa on tarkoitus saada koululaisten ääni paremmin kuuluviin kouluruoka-asioissa. Kampanjasivuilta löytyy mm. kyselytyökalu, jonka avulla voidaan selvittää oppilaiden ajatuksia kouluruoasta ja sen kehittämisestä. Kannattaa tutustua! (www.kouluruokakampanja.fi)
VastaaPoistaHei. Maaritin kysymykseen "euron korotuksesta". En ole hommassa kovin syvällä, vaan olin mukana vetämässä seminaaria, jonka järjesti Tampereen Ateria (ruokapalvelutuottaja). Kuulijoina tosiaan päättäjiä, opettajia, keittiöhenkilökuntaa, vanhempia ja aiheesta tehtiin lehdistötiedote. Hinnan korotus olisi viety suoraan tarvikkeisiin, miten tähän päädyttiin, en todellakaan muista. Oliko seminaarista hyötyä? Ei ainakaan lyhyellä välillä, muistaakseni lehdissä kirjoiteltiin aiheesta sen jälkeen ja Tampere oli lähinnä huonona esimerkkinä.
VastaaPoistaOpettajan kirjoitus kuvaa varmasti totuutta, osassa koulussa ruoka on hyvää ja maittavaa, kuten muuten myös henkilöstöravintoloissa. Toiset vaan taitavat ruuanvalmistuksen paremmin.
Ja varmasti osa saa kotona liian vähän ruokaa, mutta osa maanantain suuresta ruokahalusta ei johdu siitä, että on nälkä vaan siitä, että on tottunut syömään viikonloppuna enemmän ja vatsa vaatii myös maanantaina isompia annoksia. Tämä huomaa ihan omassakin lounasseurueessa ja itsessänikin. Maanantaisin mennään aina ajoissa syömään, enkä varmasti (itse ainakaan) ole viikonloppuna syönyt vähän. Ruokahalu jää helposti päälle kun syö pari päivää enemmän tai muuten toisella tapaa. Kokemuksen mukaan moni syö viikonloppuna harvemmin ja siten isompia annoksia. Joskus asiat eivät ole ihan sitä miltä näyttävät.
Aamupala on sitten taas jo asia erikseen ja olen myös sitä mieltä, että koulussa pitäisi olla enemmän "ravitsemuskasvastusta" (kamala sana!), mutta en tässä tarkoita "valistamista" vaan toiminnan kautta asioiden tuomista arkeen ja innostaisi lapsia/nuoria miettimään syömistä positiivisessa mielessä. Monissa tutkimuksissa, vaikka www.jarkipalaa.fi -hankkeessa huomattiin että hyvin pienet ja halvat tavat vaikuttivat niin kouluruokaan kuin asenteisiin ruokaa ja syömistä kohtaan. Kaikki lähteee kotoa, mutta kuten opettaja sanoi, kaikilla ei ole kotona sellaisia vanhempia joilla on voimavaroja tai kapasiteettia miettiä lapsen ruokailua, siksi tämä on myös päättäjien ja yhteiskunnan asia.
Ravitsemusuutiset ehti jo mainostamaan Maaritin uudehkoa,kansainvälistä kouluruokablogia. Käykääpä ihmeessä vilkaisemassa, tarjolla laajaa näkekulmaa kouluruokailuun:
VastaaPoistahttp://kouluruokatietopankki.blogspot.com/
Ravitsemusuutiset summasi Kouluruokatietopankin idean:
VastaaPoista"(Sorsastus) hyödyntää suurten ihmisjoukkojen kollektiivista älykkyyttä. Verkoston on mahdollista saada yhteisesti suoritetulla kehitystyöllä erittäin innovatiivisia lopputuloksia."
Itse toivon, että Kouluruokatietopankin tekstit ja linkit myös auttavat näkemään kodin mahdollisuuksia vaikuttaa kouluruokailuun oman lapsen kohdalla jo tänään ja viimeistään heti huomenna.
On hyvä että kouluruokailusta teetetään kyselyjä. Suomi saa kyllä olla ylpeä kouluruokailu kulttuuristaan.
VastaaPoista