Kirjahelmiä hyllystäni

Pöperöproffa alias Patrik Borg ja Patrikin vanavedessä myös Varpu Tavi kirjoittivat blogeissaan  itselleen merkityksellisistä ravitsemuksen populaarikirjoista. Hauska idea blogikirjoitukselle! Tämä sai minutkin eräänä iltana penkomaan kirjahyllyäni ja tekemään havaintoja sinne eksyneistä kirjoista. Patrikin luettelevista kirjoista omasta kirjahyllystäni löytyy William Leithin kirja Pohjaton nälkä. Se on kuitenkin jostain syystä odottaa edelleen ensilukemista – ehkä tänä kesänä sille voisi varata aikaa.

Heti aluksi havaitsin, että itselläni taitaa olla omaksi hankittuna kovin suppea valikoima ravitsemuksen populaariteoksia. Kirjahyllyn käytetyimmän osan muodostavat kuivakkaasti alan oppikirjat ja suosituksia. Selkäni takana ns. aktiivihyllystä löytyvät käden ulottuvilta mm. Aron ja kumppaneiden tuhti Ravitsemustiede (koskahan mahtaa tulla uusi uudistettu painos?), Glanzin ym. Health Behaviour and Health Education (erityisesti artikkeli, jossa kirjoittajat ovat integroineet terveyskäyttäytymisen teoreettisen mallin hyödyntäen Fishbeinin ja Ajzen varhaisempia malleja)  ja Borgin Fogelholmin ja Hiilloskorven Liikkujan ravitsemus (tästä eniten ovat kuluneet käytössä painonhallintaa ja urheiluravitsemusta käsittelevät sivut). Ravitsemusneuvottelukunnan perussuosituksia samoin kuin lapsiperheiden ja iäkkäiden ravitsemussuosituksia huomaan myöskin selaavani mieluusti painettuina versioina, vaikka ne verkostakin näppärästi löytyvät.

Itselleni ammatillisesti vaikuttavimmat teokset taitavat löytyä jostakin ravitsemuksen reuna-alueilta. Muutama vuosi sitten osallistuin psykologinen painonhallinta –koulutukseen, jossa tutustuimme kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin painonhallinnassa. Kurssin vanavedessä ostin muutaman populaariteoksen - Anna Kåverin Elämää, ei taistelua ja Åsa Nilssonin Kuka ohjaa elämääsi? Teoksissa havainnollistetaan käytännössä sitä miten voimme muuttaa suhtautumistamme itseemme ja elämäämme hyväksyvämmäksi ja tiedostavammaksi. Hyväksyminen ei tässä yhteydessä tarkoita elämänsä päästämistä kaikenpuoliselle retuperälle vaan oman tilanteen hyväksymisestä alkaa paradoksaalisesti kummuta voimavaroja toimimiseen omien arvojen ja päämäärien mukaisesti. Tämä jos mikä on keskeistä silloin kun puhutaan pysyvistä elintapamuutosten tekemisestä mm. syömisen suhteen! Taidan laittaa itsekin nämä kirjat kesälukukoriini ja lukea ne taas uusin silmin.

Yhdeksi aikaa kestäväksi teokseksi on osoittautunut Martti Lindqvistin kirja Auttajan varjo. Kirjassa Lindqvist purkaa niitä vaikeuksia, joita ns. auttamistyötä  tekevän henkilön etiikan, persoonallisuuden ja roolin yhteensovittamiseen liittyy. Hän puhuu auttajan varjosta, ihmisyyden pimeistä puolista, joiden huomiotta jättäminen uhkaa vääristää auttamissuhdetta ja hahmottelee samalla jakamisen tai osallisuuden etiikkaa, jonka keskeinen idea on tunnustautuminen yhteiseen ihmiskohtaloon asiakkaan kanssa. Ammattilainen tekee työssään matkaa samanaikaisesti kahteen suuntaan – asiakkaan todellisuuteen ja omaan sisäiseen todellisuuteensa.

Ravitsemuksen parissa työskennellessä saa vaihtaa usein näkökulmaa. Välillä liikutaan psykologisilla ja käyttäytymiseen liittyvillä tasoilla tai mietitään oman työn etiikkaa, toisinaan pitääkin hahmottaa pienen pieniä solutason tapahtumia. Itse ostin viime kesänä juuri tätä silmällä pitäen Pentti Tapanan tuoreen teoksen Elävä solu. Kirjassa Tapana käy läpi solutason rakenteita ja toimintaperiaatteita, solun syntyä, proteiinien muodostumista ja energia-aineenvaihdunnan reaktioita. Kirja on suomenkielinen ja selkeä teos, hyvää luettavaa ravitsemusaiheista kirjoitettujen populaariteosten välissä, jotta elämän ihmeelliset ilmiöt pääsivät suhteutumaan parempiin mittakaavoihin. Ehkä kaikki ei sittenkään ole ihan niin yksinkertaista kuin mitä yksinkertaistetuimmat ruokavalio-opit ja niiden kannattajat julistavat.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä vähän historian havinaa. Ymmärtääksemme nykyhetkeä ja sen ilmiöitä on hyvä muistaa myös se mistä olemme tähän tulleet. Lähes jokakesäiseen lomatraditiooni kuuluu vierailu Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa (entisessä Vammalassa). Suosittelen lämpimästä tätä heinäkuun ensimmäisen viikonvaihteen (pe-la) tapahtumaa kaikille antikvaarisista kirjoista pitäville. Paikalla on kymmenittäin antikvariaatteja eri puolilta Suomea, kirjallista ohjelmaa ja illanviettoja. Näiltä päiviltä olen silloin tällöin hankkinut kirjahyllyyni jotain ravitsemuskirjallisuutta. Yksi teoksista on edesmenneiden suomalaisten ravitsemusgurujen A.I. V rtasen ja Paavo Roineen kirjoittama kirja Ihminen ja ravinto vuodelta 1953. Tähän loppuun pari lyhyttä lainaus kirjasta. Ehkä ravitsemuksessa ei ole reilussa 50 vuodessa tapahtunut niin kovin paljon muutosta kuin ajattelemme!

”Miten ravintoamme olisi kehitettävä:

Yleisiltä perusteiltaan ravintomme Kansanravitsemuskomitean tutkimusten mukaan vastasi suuressa määrin nykyaikaisen ravinto-opin vaatimuksia. -- Varjopuolena meikäläisessä ravinnossa oli varsinkin vihannesten, hedelmien ja marjojen kovin vähäinen kulutus. Niistä saatiin vain 1% ravinnon kokonaiskalorioista.” s. 84

”Turmiollista kehitystä:

Erityisesti on huolestuttavina ilmiöinä mainittava sokerin ja valkeiden vehnäjauhojen käytössä tapahtunut lisääntyminen. -- Sokerin ja erityisesti makeisten lisääntyvää käyttöä on vastustettava ja pyrittävä vähentämään nykyisestäkin kulutusta. -- Jos valkeita vehnäjauhoja käytettäisiin vain kahvileivän valmistamiseen, ei asiasta olisi syytä huolestua. Kahvileivän käyttöhän on ravinnon kokonaiskulutukseen verrattuna suhteellisen vähäistä. Mutta silloin kun ruokaleipääkin aletaan yhä enemmän valmistaa valkeista vehnäjauhoista, ovat asiat kehittymässä väärään suuntaan.” s.87-88