Syömisen terveellisyydestä

Mitä on tapahtunut terveysterrorismille? Aikaisemmin terveysalan ammattilaisia muistettiin säännöllisin väliajoin kritisoida heidän harjoittamastaan terveysterrorismista. Nykyisin heitä kritisoidaan ihan muusta: he antavat väärän todistuksen siitä mikä on terveellistä.


Julkisessa keskustelussa puhe ruoan terveellisyyden merkityksestä tuntuu olevan kovassa kurssissa. Loppupeleissä kaiken ruoan ja syömisen hyvyys arvioidaan terveysnäkökulman kautta: luomu on terveellistä, lähiruoka on terveellistä, voi on terveellistä… Eikö enää ole mahdollista syödä ruokaansa jonkin muun syyn kuin terveellisyyden vuoksi?! Eikö voita saa valita vain siksi että sen mausta pitää, luomua sen vuoksi että sen tuotantotavat ovat eettisempiä tai lähiruokaa siksi että sillä kohentaa lähialueen työllisyyttä tai vähentää ruoan kuljettamista ja sitä kautta tekee ekologisen valinnan? Pitääkö kaikkeen löytää lopullinen perustelu terveellisyydestä (mitä ikinä sillä sitten tarkoitetaankaan)?

Ajassamme elää vahvasti halu korostaa yksilön kokemusta, osaamista ja valintoja. Jokaisesta meistä on tullut pieniä ja isompia ravitsemuksen asiantuntijoita. Tiedämme, että perunassa ja leivässä on hiilihydraatteja, jotka nostavat veren sokeria ja insuliinipitoisuutta ja sitä kautta lihottavat. Tai diagnosoimme itseltämme gluteiiniyliherkkyyden, joka helpottaa kun jätämme kaiken gluteiinipitoisen pois ruokavaliostamme. Mihin enää tarvitaan ravitsemuksen tai terveydenhuollon ammattilaisia?

Itse näen, että alan ammattilaisella voi koulutuksen lisäksi olla jotain sellaista, mitä yksilöllä itsellään ei välttämättä ole: laajaa kokemusta ja isoa joukkoa erilaisia vaihtoehtoja. En näe ammattilaisen tehtäväksi kertoa ihmisille niinkään siitä mitä heidän tulisi syödä. Ennemminkin näen ammattilaisen innostajana, tsemppaajana, realistisuuden säilyttäjänä ja vaihtoehtojen tarjoajana. Kaikki eivät ruokaremonttiinsa tarvitse ammattilaisen apua, mutta toisille tuesta, kannustuksesta ja asioiden yhdessä pähkäilemisestä voi olla iso apu.

Terveellisen syömisen isoin anti on minusta siinä, että se voi auttaa meitä elämään parempaa elämää tässä ja nyt. Toiselle se voi tarkoittaa painon normaalistumista ja/tai sairauden oireiden helpottumista, toiselle voimia suoriutua paremmin päivän tehtävistä. Vihon viimeinen asia jota syömisen tulisi aiheuttaa, on krooninen syyllisyys. Tämäkin on verraten yleistä, ainakin meillä naisilla. Syöminen voi oikeasti olla kivaa, mukavaa ja siinä sivussa myös vähän terveellistä. Syökäämme siis rohkeasti!