keskiviikko 7. elokuuta 2013

Someparlamentti tykittää - Tarvitaanko aina joku taho, jota kivittää?




Ensiksi seuraa varoitus: Seuraavat katkelmat eivät ole totta tai vastaa tämän blogistin maailmankuvaa. Ne ovat kuitenkin saaneet alkunsa kuin erään suomalaistaustaisen tekstiiliyrityksen kankaat eli jo olemassa olevista, itseään jossain määrin muistuttavista esikuvista. Etäännyttääkseni kommentteja alkuperäisistä esikuvistaan olen vaihtanut teemaa ravitsemuksesta kirjoihin. Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kaikilta kirjaihmisiltä!

Kuvitellaan, että eräs Iltapäivälehti julkaisee lyhyen jutun Lasten lukutaidottomuudesta. Jutussa professoritason kirjatutkija kommentoi huolestuneena lasten lisääntynyttä lukutaidottomuutta. Ei mene kauaakaan, kun someparlamentti alkaa tykittää. Seuraavaan tapaan:

”Tietävätkö nämä kirjaihmiset ollenkaan, mitä lapset oikeasti lukevat!?”

”Tyypillistä kirja-asiantuntijoiden neljännes tai korkeintaan puolet totuudesta -juttua!”

”Tämä tyyppi on varmasti yhteydessä ValtionKirjaLaitokseen! Ihan on, sanonko mitä!”

”Huolestuttaa Suomen yliopistojen opetuksen taso kun proffatkin ovat vain VKL-tasoa tai korkeintaan iltapäivälehtitasoa?

Harva uskaltaa vastustaa VKL:ää. Pidetään outona, jos suosittelee aitojen kirjojen lukemista!

”Pottereita ja Seitsemää veljestä, näillä on lasten lukutaito tuhottu ja aiheutettu lukutaidottomuusepidemia. Syyllisiä ovat kirjavalistajat!”

Kun loman jälkeen aktivoiduin median ja ravitsemusaiheisen somen seuraamisessa en voinut kuin pettyä jälleen. Ei ollut Suomen suvi sulattanut ja saanut keskusteluihin kunnioittavampaa sävyä. Samat ravitsemus/ravintoasiantuntijoita/ihmisiä (meitä on moneksi, btw!) syyttävät ja arvostelevat kommentit velloivat edelleen somemeren kohinassa. Ei ole osaamista, ei ole oikeaa näkemystä. Kansallisesta ravitsemustutkimuksesta(kin) vastaava taho sai omat roiskaisunsa. Tämäkö on nyt sitten sitä asiallista, kehittävää ja asioita eteenpäin vievää kommunikointia? Epäilen!

Saa toki olla ravitsemusasioissakin kriittinen. Saa olla eri mieltä. Ei tarvitse niellä kaikkea pureskelematta. Mutta eikö tämän kaiken voisi tehdä fiksusti perustellen, avarakatseisesti (haa, saatan itsekin joskus olla väärässä!) ja ennen kaikkea toisia, erityisesti eri tavalla ajattelevia ihmisiä kunnioittaen? Jotta ravitsemusaiheista huutelu saadaan uudelle sivistyneemmälle tasolle, tarvitaan kaikkia edellä mainittuja ryhtiliikkeitä!

Näitä ajatellessani satuin kuulemaan radiosta uusintana lähetetyn Jari Sarasvuon nimeä kantavan Jari Sarasvuon ohjelman viime keväältä. Sen teemana oli kiusaaminen. Ohjelmassa JS toteaa, että moraalinen nälänhätämme huutaa tämän ajan sivistysliikettä. Esimerkkinä hän käyttää tapaus Himasen käsittelyä mediassa. Suosittelen lämpimästi kuuntelemista, oli Sarasvuon (tai Himasen) poleemisesta hahmosta sitten mitä mieltä tahansa. Sarasvuo ainakin pystyy julkisesti myöntämään oman epätäydellisyytensä ja erehtyväisyytensä. Tästä olisi hyötyä myös monelle somen ravitsemuskeskusteluihin osallisituvalle!

2 kommenttia:

  1. Sanna, oikeasta ja tärkeästä asiasta kirjoitat. Vaikeutena asiassa on se, että sivistystä ja kypsyyttä on vaikeaa opetella, varsinkaan nopeasti. Minulla on se tuntuma, että sivistyksen pohjana on yleensä hyvä kotikasvatus, jota edelleen syventää henkilön itsensä kiinnostus oppia uutta ja avartaa omia näkemyksiään. Myöskään ympäröivän yhteiskunnan usein karkea kulttuuri -- joka tietysti on heijastusta siitä, millaisia ihmiset ovat -- ei tue hyvä tapa- ja keskustelukulttuurin muodostumista.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, Sarasvuo itse asiassa nosti esiin tuossa linkittämässäni radiopläjäyksessään esiin suomalaisen nykypäivän mediakulttuurin, jossa liian usein vain riepotellaan silmätikuksi joutunut henkilö tavalla, joka täyttää kaikki kiusaamisen tuntomerkit. Ilkeilystä pitäisi päästä asiallisempaan keskusteluun, jossa voidaan vaihtaa mielipiteitä ja erilaisia näkemyksiä asiallisesti hyökkäämättä kokonaisvaltaisesti henkilön/ammattiryhmän/instituution persoonaa/identitettiä vastaan.

    VastaaPoista