perjantai 17. syyskuuta 2010

Rasvakeskustelun superviikko

Onpas ollut rasvakeskusteluja seuraavalla melkoinen viikko! Ei ole ainakaan säpinää puuttunut. Maanantaina tuli YLE:n MOT-ohjelma, jossa esitettiin virallisten kasviöljyjen käyttöä painottavien ravitsemussuositusten olevan väärässä, pelkkä rasvainen kupla. Keskustelu jatkui torstai-iltana A-Talkissa, jossa paikalle kutsutut, ravitsemuskysymysten parissa eri tavoin ansioituneet Puska, Fogelholm, Salminen ja Somppi väittelivät kolmevarttisen siitä, minkälaista rasvaa nyt sitten kannattaisi syödä. Eikä ne ohjelmat vielä mitään, niistä seuranneet nettikeskustelut vasta ovatkin pitäneet hereillä. Kirjaimellisesti näin kävi minulle eilen illalla, kun aloin lueskella A-talkin keskustelun jälkeen A-tuubissa olevia kommentteja. Ja niitähän tuli koko ajan lisää, puolenyön paikkeilla sentään havahduin menemään nukkumaan.

Voin hyvin kuvitella, että nyt on monen keskustelua seuranneen pää aika pyörällä, niin se on ollut pyörällä minullakin välillä. Vauhti on ollut niin kova ja mielipiteet rajuja, että hitaampia heikottaa.

Mitä tästä kaikesta ”rasvakattilan kiehunnasta” sitten oikein pitäisi ajatella? Ensin tekisi mieli sanoa, että ihan lepo vaan. Ei tässä nyt mistään maailmanlopun kysymyksestä puhuta, vaikka välillä keskusteluista sellaisen kuvan saakin. On totta, että tietämyksemme energiaravintoaineiden (lähinnä rasva, hiilihydraatit ja proteiinit) merkityksestä terveydelle on viime vuosina laajentunut ja syventynyt. On saatu näyttöä siitä, että esimerkiksi sydänterveyden kannalta haitallista saattaakin olla runsas hiilihydraattien, erityisesi vähäkuituisen puhdistetun viljan ja sokerin käyttö, ei niinkään itsessään tyydyttyneen, usein eläinperäisen rasvan käyttö. Mitään selvää viitettä kasviperäisten rasvojen kuten rypsiöljyn tai kasvimargariinien käytön haitallisuudesta ei kuitenkaan ole tullut, päin vastoin. Näyttöä on saatu siitä, että kovan eläinperäisen rasvan korvaaminen kasviperäisellä rasvalla ja kalan rasvalla on sydänterveyden kannalta edullista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin asemasta kannattaa edelleen käyttää (runsasrasvaisia) kasvimargariineja. Syynä ei kuitenkaan ole niinkään voin haitallisuus vaan kasvirasvojen hyvät vaikutukset.

Ravitsemuskeskustelussa minua itseäni vaivaavat mustavalkoiset kärjistykset, joihin helposti päädytään. Ravitsemuksen yhteys terveyteemme on kuitenkin erittäin laaja ja monimutkainen kokonaisuus, jossa mutkia liikaa suoristamalla voidaan päätyä outoihin johtopäätöksiin. Toisaalta, jonkun verran tätä todellisuuden monimutkaisuutta on yksinkertaistettava, että ylipäänsä päädyttäisiin johonkin konkreettiseen ruokatason suositukseen tai muuhun vastaavaan. Ravitsemustutkimuksessa saadaan yleensä aiheesta kuin aiheesta kolmenlaisia tuloksia: asian puolesta, vastaan ja siltä väliltä. Tämän vuoksi on tärkeä tarkastella tutkimuskenttää laajasti ennen kuin mennään tekemään painavia johtopäätöksiä.

En muuten usko, että ravitsemuskeskustelijoiden todelliset mielipiteet ovat lopulta niin kaukana toisistaan kuin miltä päällisin puolin näyttää. Välillä tunnutaan puhuvan eri asiasta vaikka käytetään samaa termiä tai sitten puhutaan samasta asiasta käyttämällä eri termejä. Yhtä kaikki, perimmäinen ajatus kummallakin keskustelijalla voi olla hyvin samankaltainen. Oman innostuksen, jopa paatoksen vallassa väitetään toisella tavalla ajattelevien edustavan asioita, joita nämä eivät tosiasiassa kannata. Usein esimerkiksi esitetään, että suomalaisten vähäkuituisen viljan ja sokerin runsaahko käyttö ja sen seurauksena lisääntynyt lihavuus ja diabetes johtuisivat virallisista ravitsemussuosituksista. Mutta eihän virallisissa suosituksissa ole koskaan kannustettu syömään paljon vehnäleipää ja sokeria! Viralliset ravitsemussuositukset eivät myöskään ole niin kapeakatseisia kuin mitä välillä väitettään. Niissä ei suositella kaikille täsmälleen samanlaista ruokavaliota, vaan annetaan suuntaviivoja, joiden avulla jokainen voi tehdä valintoja omien mieltymystensä mukaan. Minulla on sellainen aavistus, että tulevissa uusissa ravitsemussuosituksissa tämä väljyys saattaa vielä entisestään lisääntyä. Siihen suuntaan ainakin uusin tutkimustieto on meitä ohjaamassa. Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapa syödä hyvin!

Uskon itse keskustelun, kritiikin ja siihen vastaamisen tärkeyteen. On hyvä nostaa tarvittaessa myös eriäviä mielipiteitä esiin. Niistä tulisi kuitenkin pystyä puhumaan rakentavassa hengessä. Nyt tulee sellainen vaikutelma, että ollaan henkeen ja vereen puolustamassa sitä omaa ja oikeaa mielipidettä, seurauksista viis. Niin ei kai toimi rakentava aikuisten välinen asiakeskustelu? Jo eräässä yläkoulun seiskaluokkalaisille suunnatussa terveystiedon kirjassa opastetaan aktiiviseen keskusteluun seuraavasti: ”Hyökkäys ei ole paras puolustus. Älä loukkaa ketään sanoillasi ja teoillasi tarkoituksenmukaisesti.” Kun ravitsemuskeskusteluja seuraa netissä, saa kyllä lukea ihan uskomattomia solvauksia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä kannanottoja. Ne eivät edistä asiakeskustelua.

Ruoka ja ravitsemus ovat meille kaikille tärkeitä asioita, pitäähän meidän kaikkien syödä hengissä pysyäksemme. Ei nämä yksittäiset ravitsemuskysymykset kuitenkaan niin tärkeitä asioita ole, että niillä kaiken maailman terveys- ja muut ongelmat saataisiin ratkaistua. Onhan elämässä paljon muutakin tärkeää. Niin että ruokarauhaa vaan teille kaikille :-)!

8 kommenttia:

  1. "Näyttöä on saatu siitä, että kovan eläinperäisen rasvan korvaaminen kasviperäisellä rasvalla ja kalan rasvalla on sydänterveyden kannalta edullista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voin asemasta kannattaa edelleen käyttää (runsasrasvaisia) kasvimargariineja."

    Valtaosa näytöstä kertoo, ettei tyydyttyneiden rasvahappojen korvaaminen monityydyttymättömillä (pl. kalan rasva) vaikuta sydänterveyteen lainkaan. Mikael Fogelholm nyt vaan sattuu lukemaan näyttöä omien poliittisten silmälasiensa läpi.

    Ks.
    Rasvahypoteesin viimeiset oljenkorret
    http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/rasvahypoteesin-viimeiset-oljenkorret/

    "Näissä kolmessa tiedekatsauksessa rasvojen vaihdon vaikutus sydänterveyteen ei ole johdonmukainen. Yksi katsaus ei puolla vaihtoa ja kaksi puoltaa sitä. Rasvan vaihdoa puoltavissa katsauksissakin vaikutus on vähäinen, tulos perustuu laadultaan kyseenalaisten tutkimusten mukaan ottamiseen ja osa tutkijoista on saanut rahoitusta margariinin valmistajalta."

    VastaaPoista
  2. Itse ajettelen niin, että tutkimusnäyttö riittää tällä hetkellä siihen, että voi yleisesti suositella kasviöljyperäisten rasvojen käyttöä. On ehkä totta, että kaikkein paras tapa on käyttää kasvirasvoja on lorautella juoksevia kasviöljyjä vaikka salaatin päälle, mutta näkisin, että myös runsasrasvainen margariini tuo ruokavalioon tyydyttymättämiä rasvahappoja, erityisesti välttämättämiä rasvahappoja.

    Keskusteluissa on esiintynyt myös sellaisia väitteitä, että kasvimargariinit olisivat haitallisempia kuin voi. Tätä en itse pidä perusteltuna väitteenä, ainakaan tämän hetken tietämyksen valossa.

    Jos haluaa käyttää voita, lisäisin sen lisäksi ruokavalioon kuitenkin myös juoksevia kasviöljyjä.

    Erittäin mielenkiintoista olisi saada tulevaisuudessa lisää tietoa siitä, mikä on pelkän rasvapurkkivalinan merkitys terveydellemme. Siis että ei puhuta ruokavaliokokonaisuuden tyydyttymättömistä ja tyydyttyneistä rasvoista vaan pelkästään margariinista ja voista. Voi toki olla, että tällä rasvapurkkivalinnalla on itse asiassa vähäisempi vaikutus terveydelle kuin mitä aiemmin on ajateltu.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän käsittelemättömien kasviperäisten rasvojen käyttöä voi suositella, sillä ne näyttävät olevan yhtä terveellisiä kuin eläinrasvatkin, poislukien kalaöljy. Kuitenkin jos rasvaa käyttää paljon, kuten on terveellistä tehdä, täytyy ehkä monityydyttymättömien rasvahappojen ja siten kasvirasvan käyttöä rajoittaa.

    Margariinikin saattaa olla harmitonta, mutta tästä ei ole vielä olemassa kunnon näyttöä. Pelkkä rasvahapposuhde ei sitä todista. Pitkälle prosessoituna ja uutena elintarvikkeena suhtaudun siihen epäilevästi. Muut toimikoot koekaniineina, jos haluavat.

    VastaaPoista
  4. Ihran (vatsan ympärille kerätyn) ja hiilihydraatin luvatusta maasta löytyy aika surullista tutkimustietoa siitä, miten hiilihydraattien lisääminen lisää ihmisen ylipainoa ja sairastelua:

    http://www.nutritionjrnl.com/article/PIIS0899900710002893/fulltext

    VastaaPoista
  5. Erittäin mielenkiintoinen tuo Nutrition-lehden artikkeli! Siinä kritisoidaan urakalla uusia amerikkalaisia ravitsemussuosituksia tieteellinen tutkimustiedon epäjohdonmukaisesta käytöstä. Asiaa on paljon pureksittavaksi. Täytyy paneutua yksityiskohatisesti ihan ajan kanssa.

    Bongasin artikkelin lopusta kuitenkin mielenkiintoisen kommentin: Jos oikein ymmärsin, niin kirjoittajat ehdottavat ravitsemussuositustyöryhmän uudistamista niin, että mukana olisikin esim. biokemistejä, antropologeja ja geneetikkoja, ei siis ravitsemustieteilijöitä, jotka ovat kytkeytyneet ravitsemuspoliittiseen päätöksentekoon. Olipas jännä idea!

    Jotenkin tuntuu sekä Suomessa että tuolla valtameren takana olevan kova paine siihen, että paljastetaan poliittisia ja epäpoliittisia sitoomuksia seri tahoihin ja mietitään kuka on jäävi missäkin asiassa. Periaatteessa hyvä näin, mutta mennäänkö tässä jo liian pitkälle. Jos ravitsemusasiantuntija ei enää kelpaa ravitsemussuositustyöryhmään pelkän ravitsemusasiantuntijuutensa perusteella, niin kyllä sekin lievästi sanottuna oudolta tuntuu.

    Ravitsemusasiantuntijana ajattelen, että minun toki on oltava skarppina siinä mitä teen ja sanon ja perusteltava tekemiseni oikeutus aika ajoin itselleni. On niin kovin inhimillistä lukea ja nähdä maailma ympärillään omien ennakkotietojen, asenteiden, ennakkoluulojen ja mieltymysten läpi. Näistä ei varmsti koskaan pääse kukaan kokonaan eroon, mutta ehkä hieman tietoisemmiksi näistä voisimme itse kukin tulla. Ravitsemusuositusten laatiminen on toki sellainen prosessi, jossa johtotähtenä ei saisi olla pelkkä oman ravitsemuksellisen ideologian ajaminen tai aiemmin esitettyjen väitteiden sokea pönkittäminen.

    VastaaPoista
  6. Terve,

    Kyllä siinä peräänkuulutetaan ulkopuolisen, talousryhmistä riippumattoman elimen perustamista, tässä Googlen-pikakäännös, mistä varmaan selviää mistä kyse. Ja kyllähän se on meillä Suomessakin ongelma, päätöksentekoon ei pitäisi liittyä jääviyttä ja sen pitäisi olla avointa!

    "Pyydämme olisiko parempi kutsua puolueeton paneeli tutkijat koostuu biokemistejä, antropologien, geneetikot, fyysikot, jne., jotka eivät ole suoraan sidoksissa ravitsemuspolitiikkaan. Tällainen paneeli voisi kuulla kaikkien osapuolten kanssa käytävään keskusteluun muutaman Ennakkomielipide. Antamia suosituksia tämän ryhmän olisi todennäköisesti maltillinen, huolellinen ja perustettu täydellinen ja oikea arvio käytettävissä tieteen kuin kapeasta näkökulmasta hyväksyä ravitsemuksellisen käytäntö. Kansanterveys ravitsemuksellinen politiikka tuotetaan suosituksia voi sitten toimia arvoisan aikomuksia ensimmäinen ruokavalion tavoitteet mahdollisimman elämänlaatua kaikille amerikkalaisille."

    VastaaPoista
  7. Eli kirjoituksen mukaan siis pidettäisiin sellaisia henkilöitä, joilla on jokin yhteys ravitsemuspolitiikan toteuttamiseen jääveinä osallistumaan suositustyöryhmätyöskentelyyn.

    Minulla herää äkkiseltään useita kysymyksiä:

    - miten määritellään yhteys ravitsemuspolitiikan toteuttamiseen ( "directly tied to nutritional policy")?

    - Työryhmässä ei olisi lainkaan ravitsemusasiantuntijoita? Onko ravitsemusasiantuntijuus riittävä ehto sille että on jäävi osallistumaan ravitsemussuositustyöryhmään ?!

    - Eivätkö biokemistit, argeologit voi olla jäävejä?

    VastaaPoista
  8. Ulkopuolinen elin, jolla ei ole taloudellisia tai päätöksentekoon liittyviä intressejä asian suhteen, eli puhtaasti tieteelliseltä pohjalta lähtevät analyysi ja siitä sitten suositukset / lausunnot. Ja tämähän on ainoa tapa saada neutraalia tietoa, kun sitä ei ole minkäänlaiset kytkökset värittämässä. Mitä enemmän kytköksiä, sen värittyneempää totuudesta tulee ja se mm. näkyy hyvin amerikkalaisessa ravintosuosituksissa.

    VastaaPoista