tiistai 4. tammikuuta 2011

Hämmentää

Nyt alkaa olla kaikki joulusuklaat jo syöty, joten piti lähteä hakemaan euforiakokemuksia jostain muualta. Päädyin kirjoittamaan blogia :-). Jos jonkun uudenvuoden lupauksen teen, niin olkoon se seuraava: yritän blogata säännöllisemmin ja tiheämmin. Lupaukset on tehty kuulemma rikottaviksi, mutta jospa tämän saisi pidettyä. Ainakin se on hyvä tavoite. Ajatuksia kyllä pyörii päässä, mutta niitä ei ennätä aina kirjaamaan muistiin. Piti nytkin kirjoitella tänne jo ennen joulua, mutta eipä sitä sitten ennättänytkään. Vai oliko ehkä pääni liian pyörällä erilaisista epämääräisistä ajatuksista? Sekin on mahdollista. Aloittelen tätä uutta blogivuotta nimittäin vähän hämmentyneissä tunnelmissa.


Mikä oikein hämmentää? Kuvaavaa on varmaan se, että en oikein edes osaa ilmaista että mikä nyt sitten hämmentää. Jotenkin tilani liittyy tähän netin pullistelevaan ravitsemus- ja ruokavirtaan. Mitä näistä kaikista keskusteluista oikein pitäisi ajatella? En yhtään ihmettele sitä, että monella on pää pyörällä ravitsemuskysymyksissä. Tietoa, tarinaa, mielipidettä, ohjetta ja neuvoa on ihan joka lähtöön. Täysin ristiriitaisiltakin tuntuvat ohjeet vaikuttavat hyvin perustelluilta ja kannatettavilta. On tässä omakin pää pyörällä, vaikka pitäisi olla ihan alalle koulutettu yksilö kyseessä.

Niin mielenkiintoista kuin (ravitsemus)tieteellinen tutkimus onkaan, se ei voi(ne) koskaan tuottaa meille lopullista tietoa siitä millainen ruoka on meille ehdottoman parasta. Tieteen luonteeseen kuuluu olla itseään korjaavaa, se yrittää viedä meitä koko ajan lähemmän ilmiöiden ydintä koskaan kuitenkaan sinne pääsemättä. Tietämys ihmisen ravitsemuksesta tarkentuu, joskus jopa muuttuu kokonaan. Lisäksi tiedettä luovat ja tulkitsevat inhimilliset ihmiset, se tuo mukaan kuvaan oman rosoisuutensa.

Onko myös niin, että ruoasta on yksinkertaisesti mahdotonta puhua jotenkin neutraalisti ja vailla tunnekuohuja? Sekoittuuko netin faktakeskusteluihin aina niin paljon tunnemuistoja, adrenaliinia ja arvolatauksia, että usein päädytään vänkäämään ehdottomiin eipäs-juupas asetelmiin ja syyttämään vääräuskoisia vähintään kansanmurhaajiksi. Ovatko netin ravitsemuskeskustelut ehkä uuden vuosituhannen ristiretkiä, jossa tarkoituksena on puolipakolla tai ihan väkisin runnoa läpi oma käsitys oikeasta ja hyvästä elämästä?

Väittelyiden kestoaiheena tuntuu olevan hiilihydraatit ja rasvat, siinä samalla vähän kai proteiinitkin. Itse olen alkanut ajatella (uusimpien energiaravintoaineita koskevien tutkimustulostenkin) siivittämänä, että ehkä keskittyminen energiaravintoaineiden suhteiden pähkäilyyn onkin ohjannut meitä ihan sivupoluille. Pitäisikö unohtaa kokonaan proteiini-rasva-hiilariprosentit ja tarkastella ruokavaliota ihan muusta näkökulmasta? Tosisasiahan on, että energiaravintoaineiden osuuksiltaan suhteellisen samantyyppisiä ruokavaliota voidaan koostaa syömällä hyvin erilaisia ruokia. Ja vaikka kahdessa ruoka-aineessa olisi sama määrä tyydyttynyttä rasvaa tai hiilihydraatteja, niiden kokonaisravintoaineprofiili voi olla hyvin erilainen. Käymistilassa hiilari-rasvarintamalla on ilmeisesti myös muita ravitsemuksen parissa työtään tekeviä.

Itseäni on alkanut häiritä entistä enemmän se, että ihmiset kokevat syömisensä suhteen tarpeettoman paljon syyllisyyttä. Krooninen syömissyyllisyys heikentää hyvinvointia taatusti enemmän kuin makkaraperunoiden ostaminen grillillä tai suklaalevyllä herkuttelu työviikon päätteeksi. Uhkaako syömissyyllisyydestä tulla uusi kansantautimme?

Ps. Olemme nyt testailleet perheeni kanssa sitä ennen joulua ostamaani voipaketin sisältöä. Ehkä on niin, että olen kyllästänyt itseäni niin monta vuotta margariinilla, että en enää kykene erottamaan voin kaikkia makuvivahteita. Eniten voi erosi mielestäni käyttämästämme margariinista suolaisuutensa vuoksi, muita dramaattisia makueroja oli vaikea tunnistaa. Mutta tämä oli nyt ihan sitä makuasiaosastoa :-).

6 kommenttia:

  1. Hämmentävää tosiaan. Itse hämmennyin kovasti erästä nettikeskustelua seurattuani. Tärkeimmät asiat keskustelijoille tuntui olevan 1.) maito on pahasta (jos on pakko juoda, täytyy juoda mahdollisimman rasvaista luomumaitoa), 2.) maitotuotteet ovat loistavia kalsiuminlähteitä (tosin maidonjuominen koettiin huonona asiana)... Prosessoitua ruokaa ei saanut syödä, ja kovasti murehdittiin sitä, kuinka prosessoitua maitokin on (separointi, homogenointi). Maidosta valmistettuja (siis prosessoituja..) tuotteita pidettiin kuitenkin hyvinä, jos olivat täysrasvaisia. Mä ihan oikeasti putosin kärryiltä...

    Itse olen viimeisten neljän kuukauden aikana joutunut suhtautumaan ruokailuun täysin erilaiselta kantilta kuin koskaan aikaisemmin. Nuorimmaisen allergioiden vuoksi jouduin omastakin ruokavaliostani poistamaan nämä suomalaisten tärkeimmät(?) ravinto-osaset; maito, muna, viljat (kaura käy), peruna, mustikka ja suklaa. Muutama muukin ruoka-aine jäi pois, mutta niitä suomalainen ei tunnu ajattelevan niin tunteella. Itse koin kuitenkin syöväni erinomaisesti, nälkää ei tarvinnut kärsiä. :)

    Toisaalta on ihana huomata, että ihmisillä on valinnan mahdollisuus ja että niitä valintoja tietoisesti tehdään. Välillä vain pelottaa, että mihin ihmiset valintansa perustavat. Täysin kaupalliset sivustot tunnutaan koettavan paremmiksi ja luotettavimmiksi lähteiksi kuin "pahamainen Pekka Puskan Thl". Mikä tahansa on parempi kuin Puska ja muut lääketeollisuuden kätyrit.. Jopa sivusto, jonka ylläpitäjästä ei ole mitään tietoa ja jonka päätavoiteena on antaa linkkejä nettikauppoihin, jotka kauppaavat vahvoja D-vitamiinivalmisteita. Meniköhän lapsi jo pesuveden mukana?

    Oma oppini viime syksyltä on, että jokainen on yksilö. Itse en kykene täyskarppaukseen, mutta hyväkarppaus kuulostaa hyvältä. Tosin se taitaa mennä aika lähelle nykyisiä ravitsemussuosituksia, vaikka karppaajat kovasti muuta haluavat väittää.. Mutta tämä siis oma tulkintani.

    Mielenkiinnolla seuraan blogiasi! Ihanaa vuoden alkua!

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Sain ystävältä tällaisen linkin; http://www.youtube.com/watch?v=dBnniua6-oM (jos linkki ei toimi, niin hakutekstinä Sugar: The Bitter Truth).
    Itseäni tämä osin hämmensi ja olisi mukava saada asiantuntijan kommenttia asiaan. :)

    Hämmentävää ravitsemus todellankin on. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää vääjäämättä toiseen suuntaan..

    VastaaPoista
  3. Maito ja maitovalmisteet on todella melkoinen tuoteryhmä: kaikenlaisia väitteitä on liikkeellä. On myös totta että ihmiset kokevat saavansa esim. erilaisia ruoansulatuskanavan oireita hyvin erilaisista valmisteista. Tieteellisissä tutkimuksissa ei vielä ole päästy näiden kaikkien syy-seuraussuhteiden jäljille (esim. aiheuttaako juuri homogenointi, pastörointi, rasvan poistaminen, lehmien saama ruokinta jne. oireita). Sanoisin että käsityksemme maitovalmisteista ja on vielä hyvin puutteellinen. Tällä hetkellä pitää vain itse kokeilemalla löytää ne tuotteet jotka itselle sopivat. Turhaa välttämistä ei kannata suosia, siinä ruokavalio yksipuolistuu suotta, onhan maidossa ja maitovalmisteissa paljon ravitsemuksellisia etujakin.

    Olen samaa mielstä mitä tulee "hyväkarppauksen" ja ravitsemussuositusten yhteneväisyyteen. AIka lähellä ovat toisiaan, jos niin haluaa nähdä. Diabetesliitto, Sydänliitto ja Itä-Suomen yliopisto julkaisivat hijattain uuden ruokapyramidin, jossa lähtökohtana on ns. Itämeren ruokavalio (vrt. Välimeren ruokavalio). Tuossa pyramidissa kasvikset muodostavat ruokavalion perustan. Ajatus on kannatettava ja uskon sen herättävän konsensusta myös eri tavoin ruoan terveellisyydestä ajattelevien keskuudessa. (Pyramidi löytyy mm. täältä: http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/ajankohtaista/itameren_ruokakolmio_terveellinen_kokonaisuus_syntyy_kotoisista_aineksista.html).

    Kiitos toiselle kommentoijalle linkistä. Klippi on aika pitkä, en ehtinyt vielä katsoa kokonaan. Palaan asiaan kunhan ehdin katsoa loppuun. Totta tuo kumartaminen&pyllistäminen, aika rivakasti joku on aina kommentoimassa ja kritisoimassakin sanoi sitten niin tai näin.

    VastaaPoista
  4. Luin noin vuosi sitten Atkinsin kirjan. Siinä oli alkuvaiheena induktio, jota nykyisin joka tuutista tuotetaan ja jossa hiilarit pidettiin kahden viikon ajan 20g:ssa. Atkinsin myöhemmän vaiheen suositukset syömisissä on mediassa täysin ohitettu ja unohdettu. Eipä niitä ole taidettu löytääkään, kun aina vain Atkinsina pidetään tuota induktiovaihetta.

    Minulle tämän kirjan lukeminen avasi uudenlaisen ajattelutavan myös Atkinsin suosituksiin. Joo, syön liikalihavana insuliiniresistenssinä hiilaritietoisesti kiloklubi-palvelun auttamana, mutta ns. keto- tai alakarpille mun ei tarvitse mennä. Minusta Antti Heikkilä on aika hyvillä jäljillä siinä, että hiilareita ei tarvitse laskea kovin alas. Toki alemmas, kuin virallinen suositus neuvoo.

    Kenties olen sitten "ala-hyväkarppi", jos määrittelyjä halutaan. Näillä eväillä olen päässyt eroon Painonvartija-aikoina alkaneesta aivan hirvittävästä ihokutinasta (liian vähärasvainen ja kitukalorinen ruokavalio, verenpaine on laskenut, verensokeriarvot ovat normalisoituneet, veren rasva-arvoissa tuli ensimmäiset isot muutokset erittäin hyvään suuntaan, kun lisäsin normaalirasvaiset tuotteet ruokavalioon jne. jne. En ole vhh-uskovainen siinä mielessä, että uskoisin tämäntapaisen ruokavalion olevan ratkaisu jokaiselle tyypille. Itse uskon vain siihen ja niihin muutoksiin, jotka näkyvät verikokeilla mitattavissa tuloksissa. Omalla kohdallani nämä verikokeilla mitattavat tuloset ovat olleet aika huikaisevia. Ainakin omasta mielestäni. :D

    Lisäksi kärsin nivelrikoista. Selvästi viljatuotteiden poisjättäminen/radikaali vähentäminen vei säryt.

    Tässä oli vain tällainen tavislihavan kertomus omista kokemuksistaan.

    Ihanaa, että te ammattilaiset olette tulleet verkkokeskusteluihin ottamaan kantaa asioihin. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tsemppiä sinnekin.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista