Lisäainevastaisuuden aallonharjalla - mennäänkö ojasta allikkoon?

On tämä lisäainekeskustelu minunkin mielestäni jo saanut aivan eksponentiaaliset mittasuhteet. Elintarvikkeiden lisäaineista on puhuttu kriittiseen sävyyn jo usean vuoden ajan, mutta viime viikkoina tuskin kukaan vähääkään mediaa seuraava on välttynyt lisäaineuutisoinnilta ja keskusteluilta. On mm. kannettu huolta elintarviketeollisuuden petollisista toimista, kouluruokaa on lähetetty analysoimaan monenlaista ammattilaista lääkäreistä ja ravitsemusasiantuntijoista ravintoterapeutteihin (huom. termi ei ole kirjoitusvirhe) ja vanhemmat ovat herätelleet kansanliikettä lisäaineettoman kouluruoan puolesta.


Vaikkakin olen sitä mieltä että kuohunta on tulvinut nykyisessä mittakaavassaan yli kuin kevättulvista kärsivät jokemme, on keskusteluista toivottavasti joitain hyviäkin seurauksia (siis myös muita hyviä seurauksia kuin tuhansia klikkauksia lisäaineista uutisoivien tahojen verkkosivuilla ja sitä kautta mahdollista kassavirtaa). Kuten esimerkiksi että:

- Päästään vähentämään kuluttajien näkökulmasta tarpeettomien lisäaineiden käyttöä.

- Pidetään yllä ja laajennetaan lisäaineiden turvallisuustutkimusta.

- Puhutaan kouluruoan laadusta ja niistä RESURSSEISTA, joilla ruokaa tehdään.

Lisäaineita ei kuitenkaan tulisi niputtaa yhteen nippuun, ovathan ne kovin sekalainen joukko kemiallisia yhdisteitä: On luontaisia lisäaineita kuten esim. lesitiini, jotka eristetään kasvi- tai eläinperäisistä raaka-aineista. On myös luontaisen kaltaisia lisäaineita, jotka valmistetaan kemiallisesti mutta jotka ovat molekyylirakenteeltaan vastaavia kuin luonnossa esiintyvät aineet. Esimerkkinä voisi mainita askorbiinihapon eli tutummin C-vitamiinin. Sitä aika moni meistä saa elintarvikkeiden lisäksi ravintolisistä, joita napsitaan tiuhaan varsinkin flunssakaudella. Kolmas ryhmä lisäaineita ovat keinotekoiset eli synteettiset lisäaineet. Ne ovat sellaisia kemiallisesti valmistettuja lisäaineita, joita ei esiinny lainkaan luonnossa. Esimerkkinä vaikkapa atsoväri amarantti.

On tärkeää, että lisäaineiden turvallisuutta tutkitaan. Uuden tutkimustiedon valossa voidaan muuttaa lisäaineiden käyttömääriä tai joskus jopa kieltää tietyn aineen käyttö kokonaan. Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on parhaillaan käynnissä riskinarviointihanke, jossa arvioidaan suomalaisten lasten ja aikuisten altistumista nitraateille ja nitriitille sekä luontaisista lähteistä että lisäainekäytöstä. Aiemmin suomalaistenlasten osalta on todettu, että lisäaineista juuri nitriitti (toisaalta myös bentsoehappo) on sellainen lisäaine jonka sallitut saantirajat ylittyvät melko helposti. Nitriittejä saadaan mm. makkarasta ja lihavalmisteista, jossa niillä on merkitystä mm. mikrobikasvun estämisessä ja värin ylläpidossa. Markkinoillahan on tälläkin hetkellä tarjolla myös nitriitittömiä lihavalmisteita, itsekin olen niitä lapsiperheeseemme tietoisesti ostanut. Ilmeisesti näillä tuotteilla ainakin säilyvyys on toiminut eikä ruokamyrkytyksiä ole esiintynyt? Hinta näillä tuotteilla on kyllä huomattavasti korkeampi kuin ns. ”perusnakeilla”.

Itse lähtisin vähentämään elintarvikkeiden lisäaineita siitä turhimmasta päästä eli ruoan kosmetiikasta. Tarvitsemmeko me todella kirkkaan oransseja irtokarkkeja tai räiskyvän vihreää päärynämehujuomaa? Erinomaista on myös se, että esimerkiksi noiden nitriittien osalta päivitetään saantitilannetta ja käyttötarvetta. Tässä lisäaineiden vastaisessa innossa on kuitenkin osattava pitää myös jalat maassa. Olen jo nyt ymmärtänyt, että elintarviketeollisuudessa on otettu vastaan kuluttajien vaatimus lisäaineettomammasta ruoasta ja siellä mietitään kuumeisesti keinoja vähentää tai poistaa jopa kokonaan käytetyt lisäaineet. Toivon vain, ettei tässä paineessa riennettäisi ojasta allikkoon kuten kävi takavuosina rasvan kanssa. Vähärasvaisuutta ja rasvattomuuttahan hypetettiin suurella volyymilla ja samalla synnytettiin paljon sellaisia tuotteita joiden mielekkyyttä oli ainakin ravitsemuksellisesta näkökulmasta vaikea nähdä (esim. kevytmargariinit!). Eli kyllä siellä elintarviketeollisuudenkin puolella olisi nyt syytä pitää myös niitä kuuluisia jäitä hatussa.

PS. Vaikka kotona kokkaaminen perusruoka-aineita hyödyntäen on monesta syystä erinomainen keino saada ruokakunnalle pötyä pöytään muistetaan kuluttajina kuitenkin myös se, että kaikki valmisruoat eivät nykyisinkään ole automaattisesti lisäainepommeja. Myös valmisruokapuolella on valittavanamme jopa täysin lisäaineettomia vaihtoehtoja! Eli ei tässäkään asiassa leimata perusteettomasti yhtä tuoteryhmää yhteen ja samaan lokeroon (”lisäainepommit”) kuuluvaksi :-).