tiistai 20. maaliskuuta 2012

Neuvokas perhe - ravitsemus- ja liikuntaohjausta neuvolassa

Tätä kirjoittaessani istun junassa, matkalla Lahdesta kohti kotia. Takana on jälleen yksi antoisa Neuvokas-koulutuspäivä. Mikä ihmeen Neuvokas, saatat kysyä. Neuvokas Perhe on Sydänliiton kehittämä ohjausmenetelmä ja työkalu, jonka tavoitteena on helpottaa vaikuttavan elintapaohjauksen toteuttamista esimerkiksi neuvola- ja kouluterveydenhuollossa. Olen saanut ilokseni olla mukana yhtenä ravitsemuskouluttajista moniammatillisessa koulutustiimissä, joka eri puolille Suomea järjestettävien koulutuspäivien aikana pohtii yhdessä terveysalan ammattilaisten kanssa toimivan ravitsemus- ja liikuntaohjauksen olemusta. Päivät ovat olleet poikkeuksetta itsellekin hyvin antoisia ja ajatuksia herättäviä, niin myös tänään. Siksi päätin tarttua läppäriin ja kirjata muutamia ajatuksia muistiin.

Neuvokas Perheen (Lahdessa tuttavallisemmin NePen) työvälineisiin tutustumisen lisäksi pohdimme neuvolaterveydenhoitajien kanssa tänään mm. sitä, minkälaisia haasteita neuvolan ravitsemusohjaustyössä tänä päivänä kohdataan.  Yksi suurimmista on perheiden erilaisuus: terveyden ylläpidon suhteen terveydenhoitajat kohtaavat sekä erittäin motivoituneita että täysin piittaamattomia perheitä. Sekä tietysti kaikkea siltä väliltä. Oman haasteensa tuo myös se, että käsitykset terveellisestä syömisestä vaihtelevat. Terveystietoisessa perheessä käsitykset terveellisyydestä voivat olla hyvinkin erilaisia kuin mitä on terveydenhoitajalla itsellään. Miten tällaisissa tilanteissa löydetään yhteinen sävel. Vai voiko sitä aina edes löytää?

Kuten tiedämme, terveystietoa on yllin kyllin saatavillamme. Terveyden edistämisessä pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, meillä on myös oltava tekoja. Jotta olemassa oleva tieto muuttuisi teoiksi, on löydettävä ja vahvistettava voimavaroja konkreettisten tekojen tueksi. Joskus pitää tosin tuuletella niitä ”tietojakin”, kaikenlaista uskomusta kun liikkuu paikkaansa pitävämmän ravitsemustiedon lomassa. Mihin terveydenhoitaja sitten voi ristiriitaisen ravitsemustiedon viidakossa perustaa käsityksensä? Minusta hän ei voi perustaa käsityksiään yksittäisiin tapauskertomuksiin tai vapaa-ajattelijoiden ruokavalio-oppeihin. Vaikka Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset ovat viime aikoina olleet julkisuudessa kovassa vastatuulessa ja yleisen parjauksen kohteena, liputan itse yhä niiden puolesta. Toisin kuin välillä ajatellaan, suosituksissa ei määritellä yhtä oikeaa terveellisen ruokavalion mallia, vaan suuntaviivat, joita voidaan käytännön ruokavalintoja tehdessä soveltaa hyvinkin monella eri tavalla.

Ikuisuushaasteen neuvolatyössä muodostaa myös ajan riittävyys: terveydenhoitajien työhön kohdistuvia odotuksia ja velvoitteita on paljon, mutta aikaa rajatusti. Lapsiperheen tai lasta odottavan perheen ravitsemus- ja liikuntatottumukset pitävät sisällään jo lukuisia mahdollisia keskustelunaiheita, joita käynnin aikana voitaisiin käsitellä. Pitäisikö kaikkia asioita käydä läpi kaikkien perheiden kanssa? Neuvokasajattelun mukaan ei tarvitse, jo ihan siitä syystä, että aikaa tähän ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Neuvokkaassa aikahaasteeseen on pyritty vastaamaan siten, että valitsemisen palloa heitetään perheille itselleen. Niin sanotun Neuvokaskortin avulla perheissä on tarkoitus pohtia omia ravitsemus- ja liikuntatottumuksia jo kotona, ennen varsinaiselle neuvolakäynnille tuloa. Tottumuksia selvitetään kysymyksillä, jotka ovat keskeisiä ravitsemus- ja liikuntasuosituksissa esille nostettuja terveysliikunnan ja hyvän syömisen rakennusaineita. Varsinaisella käynnillä perhe voi tämän etukäteispohdinnan virittämänä jatkaa ammattilaisen kanssa keskustelua niistä aiheista, joita he itse kokevat ajankohtaisiksi.

Edellä kuvatulla pallon heittämisellä perheelle on paitsi aikaa säästävä myös motivaatiota lisäävä vaikutuksensa. Motivoitumisen yksi keskeisimmistä lähtökohdista on se, että yksilö tai perhe voi itse vaikuttaa siihen mitä nostetaan keskusteluiden ja mahdollisen muutoksen keskiöön. Asiantuntija ei sanele, vaan rohkaisee perhettä pohtimaan ja löytämään itse. Ammattilaisen rooli onkin enemmän kannustava, tukeva, keskustelua avaava, joskus myös vähän toppuutteleva, jotta esimerkiksi syömiselle asetetut odotukset ja muutostavoitteet säilyisivät realistisina ja siten saavutettavissa olevina. Syömisen muuttamisessa keskeistä on kokemus omasta pystyvyydestä: minusta/meistä on tähän. Jos tavoitteet asetetaan saavuttamattomiin, vastassa on väistämättä pystyvyyden tunteen heikkenemistä ja motivaation hiipumista.
Minusta keskeistä lähes kaikki Suomessa asuvat lapsiperheet tavoittavassa neuvolatyössä on mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille perheille tasapuolisesti. Jos perhe ei aktivoidu hyvistä yrityksistä huolimatta, olkoon se sitten heidän oma valintansa. Lapsiperheiden terveyden edistäminen ei voi myöskään olla yhden puljun (siis neuvolan) harteilla, vaan työssä tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita ja politiikan tasoja.

Pallon heittäminen perheelle, yksilölle tai asiakkaalle vaatii toki ammattilaiselta uskallusta. On ehkä päästettävä irti vanhoista tutuista toimintatavoista, ohjaustilanteen kontrolloimisesta ja ”ammattilainen puhuu, asiakas kuuntelee” –asetelmasta. On lähdettävä liukkaalle jäälle, epävarmuuteen ja ennustamattomuuteen. Uuden oppiminen on aina myös kulkemista yritysten ja erehdys kautta. Tämä pätee yhtä hyvin niin uusien liikunta- tai ruokatottumusten kokeilemiseen kuin uusien tuulien omaksumiseen ohjaustyössä. Virheiden tekemisen pelko saattaa houkutella pitäytymään vanhassa ja tutussa. Mutta elämä on epätäydellistä eikä terveyden ammattilaisenkaan tarvitse aina onnistua kaikessa. Kaikkea ei tarvitse tietää ja kaikkiin ongelmiin ei tarvitse olla vastauksia. Tämä pätee erityisesti ratkaisukeskeiseen, voimavaralähtöiseen ja perhekeskeiseen ravitsemus- ja liikuntaohjaukseen.

Lisää tietoa Neuvokas perhe -ohjauksesta löydät Sydänliiton nettisivulta





11 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle tasta! Olen itse erityisen kiinnostunut suuntautumaan opintojeni jalkeen juuri lasten- ja nuorten ravitsemuksen alueelle, koska koen, etta silla alueella muutokset ovat ratkaisevia koko loppuelaman kannalta. Niin rajulta kuin kuulostaakin, olen alkanut olla sita mielta, etta aikuiset tehkoon mita tekevat, mutta lapset taytyisi saastaa tuhoavalta ja epaterveelliselta kierteelta. He ovat viattomia ja vaikuttamiskyvyttomia reppanoita, jotka tottuvat siihen ruokavalioon, johon heidat kasvatetaan.

    Jamie Oliver sanoi kuitenkin viisaasti: "Jos haluat muuttaa lapsia, sinun on muutettava vanhempia." Lapset eivat valitettavasti osaa itsekseen miettia ja analysoida, mika tekee heille hyvaa. Muutosten on lahdettava liikkeelle perheen sisalta ja vanhempien on pistettava rajat. Jos vanhemmat eivat saa itseaan ruotuun ja omia tapojaan muutettua, saattaa myos lasten tapojen muuttaminen on tuskainen tie, eivatka vanhemmat voi salailla omia syomisiaan ikuisesti. Siksipa koko perheen on muutettava tapojaan, jotta niista tulisi pysyvia. Niin mina uskon.

    Postauksesi antoi todella syvaluotaavan katsauksen neuvolatyohon ja toimimiseen erilaisten perheiden kanssa. Kun oma tieto lisaantyy, sita ajattelee helposti, etta kaikkihan nyt haluavat pitaa lapsistaan huolta, eika kukaan (!) syota lapsilleen epaterveellista ruokaa. Mutta valitettavasti meita on joka junaan, eivatka kaikki jaksa motivoitua valittamaan ravitsemusasioista. Neuvolajarjestelma onkin aivan ehdottoman tarkea ja hyodyllinen systeemi kaikille aideille, nuorille ja iakkaammille, ensisynnyttajille ja suurperheiden aideille.

    On lottovoitto syntya Suomeen =) Harmittaa ihan, etta opiskellessani taalla Britanniassa, minulta jaa usein tamantyyliset asiat taysin pimentoon, enka ole kuullut tastakaan Neuvokas Perhe -jarjestelmasta aikaisemmin. Suuri kiitos siis blogistasi, jonka kautta pysyn vahan perilla Suomen asioista ! Ehkapa kohtaamme tulevaisuuden Neuvokas-tapaamisissa.

    P.s. Piti viela kysymani: millaisia ohjeita antaisit neuvolaan tulevalle karppi-aidille, joka haluaa ohjata lapsensa vauvasta asti VHH-ruokavalioon eika tarjoa talle perunaa, pastaa, riisia, leipaa jne? Itse olen vahahiilihydraattisen kannattaja, mutten ole perehtynyt kyseisen ruokavalion hyotyihin ja haittoihin aivan pienten kohdalla.

    VastaaPoista
  2. Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta ravitsemuksessa on suhtautuminen lehmänmaidon rasvan määrään 1-3-vuotiailla. Minulla on se käsitys, että Englannissa suositellaan tämänikäisille lapsille rasvaisen maidon käyttöä ilmeisesti sen vuoksi, että siinä on arakidonihappoa, joka voi vielä olla hyödyllistä kasvulle ja aivojen kehitykselle tässä iässä. Sen sijaan suomalaisille pikkulapsille suositellaan rasvatonta maitoa. Ainakin imeväisiässä arakidonihappo on DHA:n rinnalla hyödyllistä kasvulle ja aivojen kehitykselle, tutkimukset osoittavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse ollut mukana toteuttamassa STRIP -tutkimusta Turun yliopistossa. STRIPissä on tutkittu juuri tätä, voidaanko lapsille suositella rasvatonta maitoa ja vähärasvaisia maitovalmisteita heti ensimmäisinä maitovalmisteina. Tulosten mukaan voidaan: laspset joille suositeltiin rasvattomia/vähärasvaisia maitovalmisteita kasvaovat ja kehittyivät aivan yhtä hyvin kuin verrokkilapset. (myös neurologista kehitystä seurattiin).

      Mutta suhtautumisessa vähärasvaisiin maitovalmisteisiin on tosiaan edelleen eroja kansainvälisesti.

      Poista
    2. Vielä lisäyksenä, että arakidonihapolla on toki muitakin lähteitä kuin maitovalmisteet, mm. liha ja lihavalmisteet. Ja toisaalta paljon on puhuttu sopivasta n-3/n-6 rasvahappojen suhteesta: n-3 rasvoja pitäisi saada lisää, n6 rasvoja vähentää. Ja arakidonihappo on juuri tuollainen n-6 rasvahappo.

      Ja toisaalta, mikään äärimmilleen viety ruokavalio ei useinkaan ole terveyden kannalta tavoiteltava. Myös STRIP -tutkimuksessa lapset käyttivät jonkin verran myös sellaisia tuotteita, joissa oli maitorasvaa. Täysin maitorasvaton syöminen on minusta käytännössä jo aika hankalaa toteuttaa.

      Poista
    3. Nämä rasvahappoasiat ovat kyllä kovin mielenkiintoisia. Edelleen on paljon sellaista, jota emme rasvahappojen terveysvaikutusasioissa ymmärrä. Jako tyytyttyneisiin ja tyydyttymättömiin on selvästi yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon rasvahappojen eroja näiden ryhmien sisällä. Absoluuttisen määrien lisäksi oma merkityksensä on erilaisten rasvahappojen välisillä suhteilla. Ja sitten vielä se tärkeä seikka, että me emme syö rasvahappoja, vaan ruokia, joissa on erilaisia kombinaatioita erilaisia rasvahappoja. Tai onko eri asia saada rasvansa voista, jogurtista tai juustosta.

      Poista
    4. Totta. Esimerkiksi kookosöljyllä on edullisia vaikutuksia kolesterolisuhteisiin pääasiassa sen ansiosta, että se kohottaa hyvin HLD-kolesterolia.

      Poista
    5. Kiitos tästä jatkokeskustelusta. Itse en voisi koskaan suositella rasvattomia maitotuotteita annettavaksi lapsille, ta ylipäätään kenellekään, mutta tutkimukset jatkuvat ja tulokset uudistuvat jatkuvasti. On kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että lehmänmaidon tyydyttynyt rasva on edullista juuri lapsen aivojen kehitykselle (onhan 80% aivoista rasvaa ja suurin osa kolsterolia) ja että vähärasvaisiksi/rasvattomiksi prosessoidut maitotuotteet eivät edistä kehitystä, päinvastoin.

      Maidon sisältämä kalsium ei voi imeytyä ilman rasvaa, samoin kuin ei lisätty, rasvaliukoinen D-vitamiinikaan. Omani (ja monen asiantuntijan) kanta on se, että rasvattomat maitotuotteet ovat yhtä tyhjän kanssa, eivätkä ole suositeltavia kenellekään.

      Itse suosittelin oliiviöljyä, voita ja kookosöljyäkin maltillisesti käytettynä. Margariinit on syytä jättää hyllyyn.

      Poista
    6. Maria, mielläni lukisin tarkemmin noita maitorasva&lasten kehitys artikkeleja. Olisiko sulla antaa niistä viitteitä?

      Tätä rasvaton maito -asiaa on tosiaan tutkittu Suomessa STRIP -tutkimuksessa Turun yliopistossa. Myös lasten neurologista kehitystä on seurattu, eikä mitään viitteitä rasvattoman maidon haitallisuudesta ole sillä puolella saatu. Mutta aihe tosiaan kiinnostaa.

      Toisaalta viime vuosina julkaistut safa-tutkimukset on herättynyt kymyksen siitä, kuinka paljon sydänterveyteen voidaan vaikuttaa pelkästään tyydyttynyttä rasvaa vähentämällä. Ja minkälaisia eroja eripituisilla tyydyttyneillä rasvahapoilla mahdollisesti on.

      Poista
  3. Pitääkin tutustua tuohon neuvokas-juttuun tarkemmin. Kirjoituksen ja Marian kommentin pohjalta jäin (taas kerran) pohtimaan erästä perhettä jos vanhempien kasvisruokavalio ja tilamaidot yms toteutuvat myös 1,5v:n ravitsemuksessa. Ei sillä että esimerkiksi kasvisruokavaliossa olisi mitään vikaa, mutta mielestäni 1,5v kasvavan lapsen tulisi saada maistaa kaikkia ruokia. En kuitenkaan uskalla edes ottaa asiaa puheeksi koska tiedän jo valmiiksi saavani vanhemmat raivostetuneeksi.

    Tämän pohjalta jään odottamaan mitä Sanna annat neuvoksi tuohon kysymykseen mitä ohjeita antaa karppi-äidille:)

    VastaaPoista
  4. Kauempaa näkee joskus paremmin lähelle: ulkomailla olo opettaa paljon omasta kotimaasta, myös ravitsemusasioissa!

    Olen samaa mieltä, vanhemmilla ja muilla lähiaikuisilla on vastuu lapsen syömisestä. Päivähoidon ja koulun aloitus tuovat kuvaan mukaan myös muita vastuullisia tahoja, hoitopaikat ja joukkoruokailun.

    Ravitsemusohjauksen antaminen yksilötasolla vaatisi oikeastaan aina enemmän taustatietoja ja tietoja siitä mitä ko. ruokailija loppupeliessä syö. Samannimistä ruokavaliota kun voidaan toteuttaa kovin monella eri tavalla. Tärkeää on aina se, mitä jää lautaselle.

    Jos ajatellaan yleisellä tasolla, en pidä luettelemiesi ruoka-aineiden jättämistä pois lautaselta ravitsemuksellisesti perusteltuna. Toisaalta tiedän, että jos äiti itse pitää syystä tai toisesta vhh:n noudattamista perheelle tärkeänä, ei siinä välttämättä asiantuntijan mielipide tai suositukset kauheasti paina.

    Lasten kohdalla ensisijaista olisi seurata kasvua: mitä rajatumpi ruokavalio, sitä tärkeämpää on kasvun kannalta riittävä ravintoaineiden ja energian saanti. Luettelemasi hiilarilähteet ovat yleensä lapsen ruokavaliossa keskeisiä energian lähteitä.

    Myös sitä voi aina miettiä, minkälainen ruokasuhde lapselle kehittyy. Minusta tärkeää on joustava ja positiivinen suhde ruokaan.

    VastaaPoista