maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ruokakaupassa

Kyllähän kaikki jo nykypäivänä tietää mitä on terveellinen syöminen. Eikö vain? Näin ainakin tunnutaan yleisesti ajattelevan. Tässä ajatuksessa on varmasti totta ainakin toinen puoli. Osa hyvän syömisen elementeistä on niin kirkkaasti ihmisten mielessä, että vaikka keskellä yötä herätettäisiin, tulisi tieto kuin apteekin hyllyltä. Näin on varmasti vaikkapa kasvisten käytön suhteen. Löytyykö jostain suomalaista, joka ei tiedä että kasvisten syöminen on terveellistä? Tämä viesti on iskostunut jo melko pientenkin lasten mieleen. Tästä yksittäisestä (ja sinänsä kovin tärkeästä) asiasta ollaan lisäksi asiantuntijoiden kesken hyvin yksimielisiä. Myönteinen asia sekin näinä ravitsemushämmennyksen aikoina.


Toisten ravitsemuskysymysten alueella ollaan sitten ehkä enemmän hakusessa, ja tiedon lomassa kuulee myös kaikenlaisia uskomuksia. Ihmisten kuvaillessa terveellisen syömisen piirteitä osataan kuitenkin nimetä niitä keskeisiä: syödään monipuolisesti, värikkäästi ja säännöllisesti. Muistetaan kohtuus ja vaikutetaan annoskokoihin. Yksittäisistä ruoka-aineista terveelliseen ruokakoriin osataan ottaa mukaan kasvisten lisäksi esimerkiksi kasviöljy, kala ja ruisleipä (jos viljavalmisteet kuuluvat mukaan ruokavalioon).

Sitten tuleekin se tuhannen taalan kysymys: jos perustiedot ovat useimmilla näin hyvin tiedossa, miksi olemme edelleen aika kaukana terveellisestä syömisestä? Tähän kysymykseen on tietysti paljon vastauksia: valitsemme ruokamme myös monin muin kuin terveellisyyskriteerein, taloudellinen tilanne ja ruuan saatavuus vaikuttaa ostopäätöksiimme jne. Yksi keskeinen syömiseemme vaikuttava tekijä on ehkä niin itsestään selvä, että emme tule sitä ajatelleeksi. Suurin osa meistä syö ison osan päivittäisestä ruuastaan kotona. Ja kotiin se ruoka on pitänyt hankkia jostakin itse. Ne olennaiset liikkeet syömisen eteen tapahtuvat siis, missäs muualla kuin ruokakaupassa.

Havahduin tähän itsestäänselvyyteen jokin aika sitten omien ruokaostosteni kanssa. Kolmelapsisen perheen ruokahuollosta vastaavana huomasin käyväni kaupassa monta kertaa viikossa ja lähes joka joka kerta kiireessä. Kuljin tukka putkella hyllyjen välissä ja pyörittelin epätoivoisesti mielessäni ”Mitä tänään syötäisiin” –kysymystä. Tämä epäsystemaattinen ja kiireen sävyttämä ruokakaupassa käynti aiheutti lievää kroonista ahdistusta. Lapsiperheessä kortilla olevaa aikaa tuntui menevän ihan liian paljon ruokaostosten miettimiseen ja tekemiseen. Ja mikä ikävintä, tällä ruokaostosten tekotavalla alkoi jo olla vaikutusta siihen, minkälaista ruokaa meillä syötiin!

Vuodenvaihteessa päätin kohdistaa uuden vuoden lupaukseni perheen ruokahuoltoon: halusin saada sitä systemaattisemmaksi ja vähemmän aikaa vieväksi. Päätin, että siirrymme viikkosuunnitteluperiaatteeseen: Kerran viikossa, käytännöllisistä syistä viikonloppuisin, tehdään niin sanottu iso ruokakauppakäynti ja sitä täydennetään viikon varrella kerran tai kaksi täsmäostoksilla. Viikonlopun isojen ostosten tekoon käytetään eniten suunnitteluaikaa, kun suunnitellaan viikon lämpimät ruoat lisäkkeineen. Toisin sanoen viikonloppuna ostetaan kaikki perustarvikkeen viikon ruoanlaittoa varten. Täydennysostokset ovatkin sitten lähinnä nopeita tuoretuotetäydennyksiä kuten kasviksia leipää tai maitoa. Suunnittelua helpottamaan tein vielä tietokoneelleni taulukkotiedostoksi helposti täydennettävän ruokaostospohjan. Tässä pohjassa on lueteltu erilaisia ruokaryhmiä kuten vihannekset, hedelmät, liha, leipä, säilykkeet jne. Ideana on se, että kauppalistaa on helpompi miettiä kun esillä eri tuoteryhmät ja toisaalta kaupassa ostosten teko selkeytyy, kun kauppalistalta löytyy nopeasti kaikki tietyn hyllyrivin tai osaston tuotteet. Säästöä se on pienikin ajansäästö.

Nyt olemme treenanneet tätä uutta systeemiä reilun parin kuukauden ajan. Kokemukset ovat voittopuolisesti myönteisiä. Aikaa on säästynyt, ruokaostoksia ja illan ruokalajeja ei tarvitse pohtia päivittäin ja ruokavalinnat ovat ehkä himpun verran monipuolistuneet. Ruokahävikin määrässä en ole huomannut dramaattista muutosta, yritimme kiinnittää tähän huomiota jo aiemmin. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että lauantaiaamuna jääkaappi näyttää jo oikeasti aika tyhjältä. Tarpeeseen siis täydennetään. Joskus perjantai-iltaisin laiskottaa, eikä millään jaksaisi ryhtyä suunnittelemaan viikon syömisiä. Kun toimeen vain ryhtyy, ei homma lopulta ole niin työläs kuin miltä se on alussa vaikuttanut. Ja viikolla säästynyt aika ja muuhun ajatteluun vapautunut aivokapasiteetti palkitsee kummasti perjantain vaivan.

Vielä takaisin siihen terveelliseen syömiseen. Pelkkä tieto ei vielä ole tekoja. Uskon että ruokakauppalogistiikalla on selvästi vaikutusta siihen mitä lautasiltamme loppujen lopuksi löytyy. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään sitä, kuka perheen ruokaostokset tekee, missä ja milloin? Onko homma hanskassa vai pitäisikö kokeilla joitain uusia käytäntöjä? Sinkkutalouksissa homma pyörii hieman eri meiningillä kuin suuremmissa ruokatalouksissa, mutta samoihin milloin, missä ja miten kysymyksiin joudutaan etsimään vastauksia myös niissä. Kuinka ruokaostokset hoidetaan teillä?

8 kommenttia:

  1. Meillä ostokset hoidetaan vähän ikäänkuin puolivälityyliin. Kerran isommalti, ja viikolla paikkaillaan. Usein kuitenkin on tiedossa seuraavalle päivälle tulossa oleva ruoka päivää ennen. Tämä on pitkälti avopuolisoni ansiota, joka on hyvin innostunut ruuanvalmistuksesta.

    Jäin miettimään yhtä asiaa joka on kyllä sivuseikka kirjoituksessasi. Vaikka kaikki tietävät, että kasvikset ja hedelmät ovat terveellisiä, mahtaako ihmiset uskoa niiden tervyttä edistävään voimaan kuitenkaan yhtä paljon kuin johonkin muuhun (esim. rasvan välttämiseen, joka nykytiedon mukaan ole kovin keskeistä)?

    Ihan äsken USA:ssa julkaistun erittäin laajan tutkimuksen mukaan erittäin hyvää ruokavaliota noudattaa muuten alle 10 % väestöstä eli ruokakaupassa kannattaa olla tarkkana :-) (Kts.esim. AHA:n uusia tilastoja http://bit.ly/zrGA3j )

    VastaaPoista
  2. Kiitos Reijo hyvästä linkistä. Siinä vastauksia myös Patrikin (siis Pöperöproffan) jokin aika sitten pohtimaan kysymykseen siitä, kuinka moni mesitä (tai amerikkalaisista) loppujen lopuksi syökään hyvin.

    Kasvikset kyllä osataan yksittäisenä ruokaryhmänä hyvin liittää terveelliseen syömiseen, mutta sitten tämän tiedon ja käytännön syömisen väliin tosiaan tulee tekijöitä, jotka estävät tiedon realisoitumista. No, kaikki eivät tietenkään edes halua syödä terveellisesti, mikä selittää osan ilmiöstä.

    Mutta onko kasvisten terveellisyys liian kulunutta ja tylsää? Meidäthän opetetaan pienestä pitäen siihen, että kasvikset ovat terveellisiä. Ja pakollisia eli niitä PITÄÄ syödä. Ja siten ne ehkä mielletään vähän ikäviksi ja pahanmakuisiksi (Vaikka eivät viimeksimainittuja oikeasti olekaan).

    Ehkä hyvä aikomus lisätä kasvisten käyttöä kilpistyy myös siihen, että aikomusta ei konkretisoida tarpeeksi pitkälle omalla kohdalla (tyyliin "pidän huolta siitä että kotona on aina hedelmiä aamu/ilta/välipalaa varten". tai "työpaikkaruokalassa täytän puolet lautasesta kasvisilla".)

    VastaaPoista
  3. Meillä kahden hengen aikuistaloudessa laitetaan ruokaa kolme-neljä kertaa viikossa ja tehdään ruokalista korkeintaan pariksi päiväksi kerrallaan. Kauppareissuilla kulkuvälineenä ovat omat jalat, joten kovin suuria määriä ei kerralla pysty kantamaan. Näistä syistä käyn kaupassa päivittäin, nykyisin usein jopa sunnuntaisin.

    Minulla on kuitenkin aina ostoslista, ja jos jotain listan ulkopuolelta koriin tipahtaakin, se on useimmiten sellaista, jonka puuttumisen olen muistanut vasta kaupassa. Silloin tällöin tulee heräteostoina hankituksi pullaa, makeisia tai sipsejä.

    Olen ruvennut käyttämään kasviksia enemmän ruuan osana, koska erillisten salaattien teko tahtoo varsinkin arkiruokailussa jäädä. Jos keittoon ohjeen mukaan laitetaan 300 grammaa kasviksia, minä laitan 600. Porkkanaraaste uppoaa lihapullataikinaan aivan huomaamatta ja joskus voidaan aterioida karppitapaan korvaamalla peruna kukkakaalilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupassakäyntikuvion rullaamiseen ei varmasti ole olemassa yhtä ainutta ´"oikeaa" vaihtoehtoa, vaan pitää löytää se itselle/perheelle sopiva systeemi. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että onko omaan tapaansa tyytyväinen vai voisiko jotain tehdä toisin. Itse kyllästyin juuri siihen, että piti käydä joka päivä kaupassa. Yritin helpottaa tilannetta sillä, että kävin kooltaan pienessä lähikaupassa. Tämä säästikin aikaani mutta toisaalta esim. kasvisvalikoima oli isoihin ruokaliikkeisiin verrattuna suppeampi ja jossain määrin heikkolaatuisempi. Olen edelleen sitä mieltä että käyttäisin mielläni enemmän pieniä kauppoja suurtenkin ostosten tekoon, mutta kasvispuoli uhkaa jäädä kovin suppeaksi.

      Juu, noin minäkin olen koettanut lisätä kasvisten syöntiä eli käyttänyt niitä lämpimien ruokien valmistuksessa/lisäkkeinä. Talvikaudella en todellakaan tee tuoresalaattia jokaiselle aterialle. Suikaloidut tuorejuurekset ja kasvikset uppoaa myös hyvin lisäkkeenä tai alkupalana niin lapsille kuin aikuisillekin. Liputan myös vahvasti pakastekasvisten puolesta. Niitä löytyy yleensä pienistäkin kaupasta erilaisia, enää ei ole pelkkää herne-maissi-paprikaa :-) (Tosin mies juuri yksi päivä kysyi, että eikä me voitaisi vaihteeksi ostaa juuri tuota h-m-p-sekoitusta. Tuli ilmeisesti nostalgisesti ikävä tuota 80/90-luvun kestohittiä.)

      Poista
  4. Pari viikkoa sitten sattumalta katsoin bonuskertymääni K-ryhmään. Järkytys oli suuri kun tajusin, miten paljon kannan rahaa ruokakauppaan ja meillä menee ihan liikaa ruokaa myös roskiin, koska suunnittelemma kaupassa käyntiä liian vähän. Saatamme miehen kanssa käydä molemmat kaupassa samana päivänä. Ei järkevää. Kun lapset olivat pieniä, minulla oli selkeämpi systeemi ja tein usein sunnutaisin pari perusruokaa joita sitten syötiin ma-to ja pe on meillä herkkupäivä, jolloin on aina pizzaa, tortillaa yms. fredagsmysiä :). No, olen nyt palannut ruotuun -puhtaasti euron kuvat silmissä - ja nyt jo tuntuu hyvältä. Jääkaappi on välillä tyhjä, leivät syödään loppuun (vaikka pahhtimen kautta jos on jo kuivahtanutta) ja ruokahuolto on suunnitellumpaa. Rahaa on kulunut vähemmän ja toisaalta minulla on hyvä mieli kun ruokaa ei ole mennyt roskiin. Meillä kuluu todella paljon hedelmiä ja kasviksia ja niitä saa kylllä käydä ostamassa välillä, mutta muuten pärjätään kyllä vähemmällä kapassa käynnillä.
    Mutta jos pitäsi muuttaa elämäntapojaan on tässä kaupassakäynnissä ja ruokahuollonsuunnittelussa jo tosiaan yksi iso kompastuskivi. Kun koko kaupparutini pitää laittaa uusiksi, vie se aikaa ja voimavaroja.
    Olen kannustanut asiakkaita tekemään ohjeellista ruokalistaa ja toisaalta kauppalista on kyllä ehodoton. Minulle on koneella lista ruuista, joita yleensä syödään, ja kun välillä tuntuu että syödää sitä samaa, otan listan esiin (jossa on oikeasti useita kymmeniä perusruokia), on ilo huomata että moni tuttu ruoka on jäänyt unholaan. Oikeasti kun miettii tarkkaan mitä ruokia voisi tehdä jo yksin keittoja on kymmenen: kalakeitto, jauhelihakeitto, makkarakeitto, kanakeittoa, kasvissokeitto jne.

    Taidan lähteä kauppaan :)
    Anette

    VastaaPoista
  5. Kiitos Anette kokemusten jakamisesta!

    Kyllä, ruoka-asioissa on kyse aika monen asian yhteisvaikutuksesta. Se, missä, milloin, miten ja minkälaisessa vireystilassa/mielialassa teemme ruokaostoksemme on yksi keskeinen tekijä siinä, mitä me lopulta syömme. Kyse ei siis siis ole pelkästään myönteisestä asenteesta terveellistä syömistä kohtaan tai ravitsemustiedon määrästä.

    Hauskaa, itsellänikin on olemassa jääkaapin ovessa lista perusruuista, jota hyödynnän välillä kun mietin mitä perheessää syötäisiin :-). Täydennän myös listaa sitä mukaan kun kokeilemme jotain uutta tai joku vanha ruokalaji muistuu mieleen. Jonkin verran bongailen uusia reseptejä medioista. Osa jää kestohiteiksi, osa ei. Toisista sorvaan eteenpäin jonkin omannäköisemmän version. Silloin joskus muinoin ennen lapsia kokeilimme mieheni kanssa enemmän uusia reseptejä ja ideoita, lasten myötä se on jäänyt vähemmälle.

    Tuli muuten mieleeni, että sain idean tuohon ruokalistaan jääkaapin ovessa aikoinaan eräästä lehtijutusta, jossa oli haastateltu ravitsemustieteen nykyistä professoria Mikael Fogelholmia. Hän kertoi jutussa oman perheensä ruokakäytännöistä :-).

    Jääkaappilistan lisäksi mulla on ruokasuunnittelussa apuna sellainen keitto-kastike-vuokametodi. Siihen yhdistän liha-kala-kasvisajattelua. Näistä ehkä jatkossa lisää.

    VastaaPoista
  6. Olipa hauskaa löytää blogiisi!
    Olen itse välillä vähän liiankin kiinnostunut ruoasta ja sen laadusta ja koitan välittää lapsilleni (3, 5 ja 7v) terveellisiä ruokailutottumuksia paasaamatta liikaa. Ja toisaalta tasapainoilen sen kanssa, miten ruokkia tarpeeksi muttei liikaa 10 h viikossa treenaavaa voimistelijaa ja sen ikiliikkuvaa rimpulaveljeä sekä vielä ihanan pehmeän vauvamasun omaavaa pikkujumpparia.
    Meillä ruokalista ja kaupassakäyminen ovat ihan katastrofeja. taistetlen pöäivittäin sen mitä tänään syötäsiiin kysymyksne äärellä - en vain kerta kaikkiaan keksi. Liian usein vain paistetaan broiskua/kalaa ja syödään kasviksia tai sitten keittoja. Tuntuu, että samat listat (mitä siis ei ole) pyörivät viikosta toiseen... Niin turhauttavaa. Pitäisi tarttua toimeen siis asian suhteen täälläkin.
    Jään innolla seurailemaan blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikas samanikäiset lapset meillä. Todellla olen itsekin välillä repinyt harmaita hiuksia tämän ruokarumban pyörittämisen kanssa. Meillä etukäteisuunnittelu on toiminut, samoin "ruokalista" jääkaapin ovessa, mistä voi käydä hakemassa inspiraatiota silloin kun oma pää lyö tyhjää. Ja pienten lasten vanhemmilla se saattaa joskus sitä tehdä :-).

      Voimistelu on kyllä syömisen kannalta aika haastava laji. Laji asettaa tiettyjä vaatimuksia kehoen koolle, mikä saataa varsinkin vähän myöhemmällä iällä haastaa rennon ja joustavan syömisen ajatuksen. Aika paljon viikkotreenausaikaa tuntuu muutebn olevan jo seitsemänvuotiailla!

      Riittävän ja monipuolisen syömisen korostaminen on tosi tärkeää sellaisten lajien parissa, joissa niukka syöminen saattaa jossain vaiheessa vetää puoleensa. Jos ei syö riittävästi, ei jaksa oikeasti myöskään treenata laadukkaasti.

      Poista