Kun on seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti erilaisia julkisia ravitsemuskeskusteluja vaikuttaa siltä, että sokeri on vienyt rasvoilta paikan epävirallisena ravitsemuksen ”superpahiksena”. Merkillepantavaa on sekin, että rasvakeskustelussa mielipiteitä on aina ollut moneen suuntaan, mutta keskustelu sokerista on ollut huomattavasti yksimielisempää. Eipä ole silmiini osunut missään dieettiä tai ruokavaliosuositusta, jossa kehotettaisiin erityisesti lisäämään sokerin saantia.
Minusta muuten tuntuu siltä, että rasva on kyllä aikoinaan joutunut tuohon superpahiksen roolin vähän vahingossa. Tarkoitan sitä, että eihän se rasva ole pelkästään paha ja vältettävä ravintoaine. Rasvasta saamme toki enemmän energiaa kuin hiilihydraateista ja proteiineista, mutta rasvan mukana tulee myös tärkeitä rasvaliukoisia vitamiineja ja elimistön hyvinvoinnin kannalta suotuisia, jopa välttämättömiä rasvahappoja. Ravitsemusasiantuntijoita tunnutaan syyttävän rasvakammoisiksi, mutta en sitä kyllä tunnista itsessäni tai yleisestikään ammattikunnassa. Rasvakeskustelussa minua on pitkään häirinnyt esimerkiksi termin ”vähärasvainen ruokavalio” –käyttö. Sehän voi tarkoittaa käytännössä ihan mitä tahansa! Erittäin vähärasvaisten ruokavalioiden noudattamista ei ole koskaan pidetty perusteltuina. Virallisissa ravitsemussuosituksissa korostetaan enemmänkin rasvan saannin kohtuullisuutta ja lisäksi erityisesti rasvan laadun merkitystä. Uusin tutkimusnäyttökin puhuu sen puolesta että terveyden kannalta on hyvä huolehtia pehmeän kasvirasvan riittävästä käytöstä. Surullisena olen seurannut, kuinka kauppojen hyllyiltä ovat vähitellen kadonneet kaikki erittäin runsasrasvaiset (80 % rasvaa sisältävät) kasvimargariinit. Itse en näe tarvetta ns. kevytrasvojen suosimiselle; margarinit ovat meille tärkeä tyydyttymättömän (= pehmeän) rasvan lähde ja jos käytämme kevytmargariineja, saamme paljon vähemmän noita tyydyttymättömiä rasvoja.
Rasvat ovat lähellä sydäntä, huomaan. Piti pohtia tuota sokeriasiaa, mutta lipsahdinkin taas rasvojen puolelle. Mutta siis takaisin sokeriin. Pienten lasten äitinä olen omassakin perheessä havainnut lasten mieltymyksen makeisiin ruokiin ja juomiin. Tosin tässä taipumuksessa näyttää olevan saman perheen sisälläkin merkittäviä eroja. Yksi lapsista juo erittäin mielellään mehuja ja limsojakin, mutta toinen ottaa pillimehun asemasta mieluummin maitoa. Ruottisen Soile (ja kumppanit) STRIP –tutkimusryhmästä julkaisivat taannoin mielenkiintoisen artikkelin 1-9-vuotiaiden STRIP-tutkimukseen osallistuneiden suomalaislasten sokerin saannista. Tutkimuksessa lapset jaettiin vähän, keskimäärin ja paljon sokeria käyttäviin lapsiin. Runsas sakkaroosin saanti ei ollut ainoa runsaasti sokeria syövien lasten ruokavalion heikkous: samat lapset saivat ruokavaliostaan myös vähemmän vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja tyydyttymättömiä rasvahappoja kuin muut lapset. Runsas sokerin saanti oli siis yhteydessä muihin ravitsemuksellisesti heikompiin ruokavalintoihin. Tämä on mielenkiintoinen elintapatutkimuksen ilmiö: hyvien tai huonompien tottumusten on taipumus kasautua samoille henkilöille. Sokerin lähteinä runsaasti sokeria käyttävillä 9-vuotiailla lapsilla olivat erityisesti limsat ja karkit mutta myös sokeroidut maitovalmisteet, siis esimerkiksi ne tavalliset maustetut jogurtit, joissa on yllättävän paljon sokeria!
Jonkinlaiset makeiden ruokien ja juomien käyttöä säännöstelevät sopimukset ovat varmasti lapsiperheissä paikallaan. Esimerkiksi karkkipäiväkäytäntö toimii joissakin perheissä hyvin. Itse en ole suuri karkkipäiväaatteen kannattaja ainakaan siinä tapauksessa että karkkipäivä tarkoittaa täysin karkkipainotteista ruokavaliota kerran viikossa. Kantaani saattaa kyllä vaikuttaa sekin seikka että itse pidän makeasta ja nautin sitä mieluummin useammin kuin harvoin ;-). Hammasterveyden kannalta on varmasti viisasta yrittää keskittää karkkien ja muunkin makean syöminen ja juominen aterian yhteyteen tai muuten lyhyelle aikavälille. Ja janojuomien ehdoton kunkku on vesi! Se vie parhaiten janon ilman turhaa sokeria ja energiaa. Meillä kotona selvä kehittämisen kohde ovat nuo maustetut jogurtit. Maustamaton jogurtti marjoilla (ja tarvittaessa ripauksella sokeria) höystettynä on valmiiksi maustettuja sokeripommeja parempi valinta. Esteenä tällaisen valinnan tekemiselle eivät ainakaan ole lasten makutottumukset, todistetusti :-).
Tässä vielä Soile ja työryhmän artikkeliviite: Ruottinen S. ym. High sucrose intake is associated with poor quality of diet and growthbetween 13 months and 9 years of age: The Special Turku Coronary Risk Factor Intervention Project. Pediatrics 2008;121;1676-1685
Terve,
VastaaPoistatässä kohtaa varmaan piti lukea jugurtit:
"siis esimerkiksi ne tavalliset maustetut sokerit". Maallikkona kyllä yleisesti tuntuu, että hyvin paljon puhutaan rasvattomien tuotteiden tai vähärasvaisten (teollisesti käsiteltyjen ja muokattujen) puolesta, eli se rasvakammo kyllä tulee esiin. Tietysti on eri asia, että kuka puhuu ja miten sitä luetaan; maallikko varmaan lukee eri tavalla kuin koulutettu asiantuntija (eli mieli tulkitsee ja luo mielikuvia siellä luetun "takana"). Tosiaan se rasvakammo on paljon johtunut kaloreista ja se kalorikammo taas on minusta myös vähän vääristynyt lähtökohta. Ikäänkuin ihminen haluaisi mättää navan (yli)täyteen oletuksena, joten syö mieluummin vähäkalorisempaa ja ahmi sitä? Näin kärjistettynä. Sopivasti rasvainen ja proteiinia sisältävä ruokahan pitää kylläisenä kauemmin, eikä sitä tarvitse olla pian "valenälän" iskiessä syömässä liikaa lisää.
Sokeri (ainakin valkoinen teollisesti käsitelty sokeri) on kai oikeastikin aika pahis (ainakin mitä minä olen lukenut), joten yritän sitä mahd. paljon välttää. Jos sitä on pakko käyttää, niin käytän raakaruokosokeria. Tosin kun en juurikaan tee esim. makeita leivonnaisia tai käytä kahvissa, eipä sitä kulu.
Minä luulen, että lapset "totutetaan" liian pienenä ja liiallisiin määriin sokeriin ja muuhun moskaan. Ei niitä pillimehuja ja hamppareita ja sipsejä tarvitse antaa niin pienestä ja usein ja paljon? Kaveri juuri kertoi ystävästään, jonka lapset söivät kyläilypäivän aikana koko ajan jotain karkkia ja moskaa, useita pillimehuja päivässä. Ruoka ei kelvannut ja lapset olivat hyperaktiivisia ja agressiivisia. Lapsia lahjottiin "olemaan kunnolla" mehuilla ja karkilla. Ja sitten ihmetellään, että mikä lapsia vaivaa. Kun ystävä antoi vuoden ikäiselle lapselleen lapsen maitojuomaa kaveri sanoi, että mitä sä nyt maitoa annat, anna pillimehu. En ymmärrä...
Minä en käytä sokeria pursuvia jugurtteja, joissa on "marjaa" lumeena tosi pieni määrä teollisesti käsiteltynä (tuskin on paljon marjojen vitamiineja ym. jäljellä), en näe siinä järkeä. Hapan luomujugurtti (jos maitoa sietää) ja siihen oikeat marjat mukaan, siemeniä, pähkinöitä, pellavansiemenöljyä loraus, tarvittaessa kotimaista luomuhunajaa sokerin sijaan ym. niin on hyvää ja terveellistä :).
Mielenkiinnolla seuraan tätäkin blogia, ravintoasioista kun olen nykyisin kovin innostunut :).
Kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle, korjasin virheen tekstissä :-).
VastaaPoistaNiinpä niin tuo vähärasvaisuus ja ruokamäärät: Itselläni pisti tässä hiljan silmään tv:ssä mainos, jossa mainostettiin erästä "terveellistä ja vähärasvaista jugurttia". Mainoksessa naisasiakas on ruokakaupassa maistelemassa jugurttia tuote-esittelyssä ja kun hän kuulee tuote-esittelijältä jugurtin olevan rasvatonta hän alkaa ahmimaan tuotetta hirveällä tempolla, kaksin käsin. Mainos juuri luo tuota mielikuvaa, että kun tuote on vähärasvainen niin eipä ole väliä kuinka paljon syöt. Tosiasiassa vähärasvaiset tuotteet eivät automaattisesti sisällä vähemmän energiaa ja vaikka näin olisikin, syödyn ruoan määrää lisäämällä päädytään kevyttuotteiden kanssa samaan tai jopa runsaampaan energian saantiin kuin mitä tilanne olisi ns. tavallisia tuotteita syömällä.
Olennaista on siis huomioida niin ruoan laatu kuin määräkin. Yleisesti voisi sanoa, että meillä olisi varmasti varaa syödä vähän vähemmän, mutta laadukkaampaa ruokaa.
Vielä tuosta aiheesta ruoka lapsiperheissä: kyllä, ruoka on erittäin laajasti käytössä kasvatuksen välineenä!
VastaaPoistaRuokaa voi käyttää yhtä lailla niin palkitsemiseen, uhkailuun kuin lahjontaankin. Ja vaikka olisi hyvin tiedostavakin vanhempi, voi välillä huomata käyttävänsä näitä toimitattomiksi, jopa haitallisiksikin todettuja kasvatuskeinoja omien lastensa kanssa. Asia on kuitenkin tärkeä ja uskon muutoksen mahdollisuuteen täsäkin asiassa.
Aivan, minua ärsyttää juuri tuo sama mainos aika lailla. Isoin tuotteen omaisuus on siis "rasvaa 0% ja ei lisättyä sokeria". Mitähän tuote sitten oikein sisältää...? Kuuluuhan jogurttiin olennaisena osana sen luonnollinen rasva?
VastaaPoistaTässä on mielestäni juuri pähkinänkuoressa se "rasvakammon" ilmentymä, jota pohdimme ja jota elintarviketeollisuus hyödyntää täysin mitoin. Rasvaton on tavallisen tallaajan mielessä virheellisenä mielikuvana = "ei sisällä kaloreita, terveellinen". Ja kun ravitsemusasiantuntijat puhuvat vähärasvaisuuden ja rasvattomuuden puolesta, se yhdistyy juuri tällaiseen luonnottomaan lisäaineelliseen ja tekomakeutettuun moskaruokaan.
Ravitsemussuositusten mukaanhan päivittäisestä energiantarpeesta 25-35% pitäisi tulla (hyvistä, mitä ne kenen mielestä ovatkin) rasvasta. Se ei tule kyllä esiin valistuksessa, vaan tuntuu kuin päämääränä olisi se "rasvaton" tai hyvin vähärasvainen. 25-35% ei ole kovin vähän?
Minulla onkin se käsitys, että länsimaissa itse asiassa kärsitään (hyvän, aidon luonnollisen) rasvan puutteesta ja ne on korvattu bulkkihiilareilla ja elintarviketeollisuuden valmistalla "tekoaineilla", joiden nimistä ei normaali ihminen edes tiedä mitä syö. Todella paljon sairauksia ja vaivoja voisi estää ja parantaa esim. parantamalla omega-3:n saantia. Ihminen tarvitsee rasvaa.
Tässä näen siis valistuksen paikan ravitsemustieteessä. Ihan liikaa vielä toistetaan sitä vähärasvaisuuden tai rasvattomuuden mantraa yksipuolisesti ja tuloksena on sitten tämä tavallisen ihmisen rasvakammo, joka vie ojasta allikkoon? Tämä on kyllä mielenkiintoinen asia :).
Tuosta lapsiasiasta vielä, että kyllä, minun(kin) on helppo puhua, kun ei ole lapsia... ;). Ymmärrän hyvin, että käytäntö ei ole sama kuin ihanteet. Itse olin äärimmäisen nirso ja huonosti/vähän syövä lapsi, enkä ymmärrä, miten äidin hermot kestivät...
VastaaPoistaMinulle yllättävin pointti Soilen ym. artikkelissa oli se, että paljon sokeria syövät lapset olivat pienempiä kuin muut ikäisensä, eivätkä isoja ja ylipainoisia. Kun vielä hyvien ravintoaineittenkin saanti jäi selvästi huonommaksi kuin muilla, voisi olettaa että sokeria ei syöty niinkään muun ruuan lisäksi vaan "kunnon ruuan" syöminen jäi kokonaisuudessaan vähemmälle. Ihan perusasioitten äärelle siis päädyttiin jälleen: ainakin mulle on lapsesta asti opetettu ettei saa syödä liikaa makeaa ettei mene ruokahalu... :-)
VastaaPoistaNimimerkille Pellon Pientareella: oletko varma että käsityksesi rasvavastaisuudesta on peräisin asiantuntijoiden antamasta ravitsemusneuvonnasta? Ettei sittenkin joka tuutista tunkevista, varsin vaihtelevallakin asiantuntemuksella laadituista laihdutusohjeista?
t. Maiju
maijulle: onko tämäkin esimerkiksi jotain perätöntä ja huuhaa-laihdutusohjetta: http://www.tohtori.fi/?page=5034255&id=6551269.
VastaaPoistaKyllähän virallinen näkemys pohjautuu hyvin pitkälti hiilihydraatteihin (joita ihmiset syövät nopeina enimmäkseen, myös ruisleipä on nopea hiilaria) ja kasviksiin (hyvä niin, mutta kasviksia ei syödä läheskään tarpeeksi), ja rasvaa suositellaan vältettäväksi. Tässä artikkelissa se tulee erityisen hyvin esiin. Ja kun hyvä, luonnollinen rasva korvataan teollisilla rasvoilla tai hiilareilla (rasvattomat tuotteet), ei jälki ole kovin hyvä, kuten näemme kun katsomme ympärillemme ja ylipaino- ja sairaustilastoja. En tiedä, miksi ravitsemusasiantuntijoiden on ilmeisesti vaikea myöntää, että virallinen näkemys tukee rasvattomuutta ja vähärasvaisuutta. Ohut sipaisu vähärasvaista margariinia tai loraus rypsiöljyä ei asiaa muuta suuntaan tai toiseen.
Kävin katsomassa Tohtori.fi-sivuston ravitsemusosiota (ruokaympyrä). Täytyy todeta, että vaikka sivustolla näytää olevan Ravitsemusterapeuttien yhdistys yhteistyötahona, niin en itse ole kaikesta ihan samoilla linjoilla. Kyllä ohjeissa korostetaan minusta liikaa mm. vähärasvaisuutta erityisesti näkyvän rasvan osalta. Itse olen ravitsemusasiantuntijana ihmetellyt margariien rasvamärään jatkuvaa hupenemista ja suositellut vuosikaudet mahdollisimman runsasrasvaisen margariinin käyttöä, öljyn lisäksi tietenkin. Tämä on minusta ollut myös ihan virallisten ravitsemussuositusten mukaistakin.
VastaaPoistaTohtori.fi sivustolla olevaa ruokaympyrää ei muuten löydy uusista virallisista ravitsemussuosituksista vaan ainoastaan niiden edeltäjistä. Itse en näe esimerkiksi perunan korostamista niin tarpeellisena, joskaan en näe mitään syytä kieltää perunan käyttöä kokonaan.
Jos lähdetään siitä että viralliset näkemykset = valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset, en näe että nämä suositukset tukisivat pelkästään kaikenpuolista rasvattomuutta tai vähärasvaisuutta. Suosituksissa suositellaan kyllä vähärasvaisten maitovalmisteiden ja lihavalmisteiden käyttöä, mutta toisaalta suositellaan käytettäväksi näkyvää rasvaa kasviöljyjen ja niitä runsaasti sisältävien rasiamargariinien muodossa. Vaikka maitovalmisteita suositellaan käytettäväksi vähärasvaisina todetaan suosituksissa myös, että paljon sokeria sisältävien elintarvikkeiden runsasta käyttöä tulisi välttää ja tällaisina mainitaan mm. maustetut jogurtit. Lei jogurtit maustamattomina.
Jos lähtökohtana ovat nuo viralliset suositukset, niin Tohtori.fi-sivusto on sitten jo niiden soveltamista. Ja kuten edellä toin esille, en itse yhdy kaikilta osin sivuston ohjeisiin. Toki monesta asiasta olen samaa mieltä. Myös ravitsemustieteellisen koulutuksen saaneet ravitsemusasiantuntijat voivat olla joistakin asioista eri mieltä. Onko tässä sitten jotakin ongelmaa, siinä mielenkiintoinen kysymys!
Toisaalta myös viralliset ravitsemussuositukset ovat aina jossain määrin kompromissin tulos. Siksi ajattelen, että myös niistä voi "virallinen" ravitsemusasiantuntija olla eri mieltä. Hyvä tietysti olisi silloin kyetä perustelemaan väitteensä.
Viralliset suositukset on julkaistu vuonna 2005 ja niitä on edeltänyt muutaman vuoden taustatyö. Myös se on totta, että reilun viiden vuoden aikana olemme taas saaneet lisää tietoa ravitsemusasioista, esimerkiksi rasvavoista, hiilihydraateista tai D-vitamiinista. Tämä uusin tietämys otettanee myös huomioon uusia, pian ilmestyviä suosituksia laadittaessa.
Itse näen että ei kaikenkaikkiaan ole olemassa vain yhtä tervettä tapaa syödä, vaan tapoja on erilaisia. Jossain määrin tämä tulee esille myös nylkyisissä ravitsemussuosituksissa ja arvelen että tällainen joustava ajattelu tulee tulevaisuudessa myös lisääntymään. Tässä kaikinpuolinen suvaitsevaisuus on hyväksi. Vaikka kokemusperäinen tieto on tärkeä ottaa ravitsemusasioissa huomioon, ravitsemustiedettä opiskelleen ravitsemusasiantuntijan eettisenä velvollisuutena näen kuitenkin sen, että ei voi ummistaa silmiään myöskään ravitsemustieteelliseltä tutkimukselta ja sen tuloksilta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Sanna, kiitos pitkästä vastauksesta. Mukava kuulla, että viittaamani sivun tieto ja lähestymistapa ei ole mielestäsi kaikin puolin järkevä. Tuollaista samankaltaista ohjeistusta kuitenkin on maailma täynnä, niin "virallisemmissa" kuin populäärimmässäkin (esim. iltapäivälehdet) mediassa.
VastaaPoistaOngelmahan tässä on se, että ns. tavallinen ihminen ei lue varsinaisia virallisia ravitsemussuosituksia, tai ota selvää onko tietoni tai lähteeni nyt se viimeisin versio tms. Mielestäni tämä Tohtori.fi:n artikkeli näytti mainiosti toteen sen _mielikuvan_, joka ihmisillä yleisesti on. Näin ihmiset luulevat ja ajattelvat, että rasvaa (paitsi kalaa) tulee välttää kaikin keinoin. Ja tottakai luulevat, kun tällaisia artikkeleita "asiantuntijatahoilta" on paljon. Olisikin mielenkiintoista muuten tehdä joku tutkimus siitä, miten tavallinen luulee, että "pitäisi" syödä. En tiedä, onko sellaisia tehty?
Tuskin kukaan muutosta vaativa haluaa ummistaa silmiään ravitsemustieteellisiltä tutkimuksilta. Itse asiassa hehän niihin tutkimuksiin nojaavat, ja vaativat virallisia tahoja näyttämään ne tutkimukset, jotka esim. tyydyttyneen rasvan toteavat (itsenäiseksi) riskitekijäksi. Eikä sellaista löytynytkään (esim. Fogelholm televisiossa). Mutta tämä ei nyt ole tämän keskustelun pointti, en halua rasvasotaa (kauhea sana itse asiassa) lietsoa, vaikka en käytä margariinia ja syön myös maitorasvaa luonnollisessa muodossa ja kierrän kaukaa kaikki teolliset ruoankaltaiset (vaikka mite olisivat muka "6erveysvaikutteisia") korvikemössöt.
Kyse tosiaan on ehkä isommista linjoista, kohtuullisuudesta (en usko että joku yksipuolinen pekoni-punainen liha-kananmuna-voi -ruokavalio on kovin terveellistä sekään, varsinkaan jos kasvikset jäävät vähälle). Monipuolisuus ennen kaikkea. Mutta rasvan ja varsinkin tyydyttyneen rasvan kammoaminen ja suoranainen kieltäminen ja hiilihydraattien korostaminen ja suuri määrä ei ole viisasta eikä tarpeen.
Onhan sekin totta, että "virallista" linjaa on helppo syyttää yleisenä syntipukkina, mutta moniko katsoo peiliin, että miten sitä oikeasti sitten syökään. Onko puoli lautasta vihreätä (se on mielestäni se erinomainen kohta virallista linjaa). Jos ruokavalio koostuu valmisruoista, lihapiirakoista, juustonaksuista, paahtoleivästä, suklaapatukoista, marinoidusta lihasta ja parista Activia-jogurtista ja rasvattomasta maidosta, ei kai voi syyttää virallista linjaa, ettei voi hyvin... Onkin mielenkiintoista aina kaupassa katsoa, mitä ylipainoiset ihmiset kärryihinsä laittavat. Yleensä siellä on mieletön määrä hiilihydraatteja (piilo-, transrasvaa), valmisruokia ja kaikkea moskaa, sitten juuri ne rasvattomat maidot ja "terveysjugurtit". Kasviksia löytyy enintään ehkä joku pakastesekavihannes ja kurkku.
Pahoin pelkään, että uudet suositukset tulevat edelleen olemaan hyvin samankaltaisia kuin ennenkin ja muutokset ovat hyvin pieniä. Jos Harvardin linjaa noudatellaan, ei tyydyttynyt rasva pääse vieläkään pannasta. Eikä liialliseen omega-6:n saamiseen (suhteessa omega-3:een) kiinnitetä huomiota (sanokaa nyt vihdoin, että ei kannata käyttää auringonkukka- tai maissiöljyä). Mutta hyvä suunta kuitenkin, luulisin. D-vitamiinitasoja tuskin paljon nostetaan, vaikka se onkin nyt kuuma aihe ja suositusmäärät ilmeisen pieniä.
Mielenkiintoista keskustelua, ihan kiva. Toivoisinpa vain, että (me) hieman toisenlaisen linjan puolesta puhujat ottaisimme usein rauhallisesti emmekä olisi vihaisia tai agressiivisia (toivottavasti en kuulu siihen porukkaan) ja taas puhtaasti perinteisen linjan edustajat ehkä hiukan avaisivat silmiään (mm. niille tutkimuksille) ja todellisuudelle (miten ihmiset ovat tulkinneet ja tulkitsevat suosituksia, sekä sille, että "erilaisella" ruokavaliolla (hiilaritietoisella) moni ihminen oikeasti saa ison avun ja paranee tai saa sairautensa ja painonsa kuntoon). Yhteistyöllä saadaan paras tulos aikaan. Sekä monimuotoisuudella.
Kyllä, yhteistyö ehdottomasti kunniaan :-), turha agressiivisuus pois ja terve kriittisyys ja keskustelevuus tilalle!
VastaaPoistaSitä mitä ihmiset pitävät terveellisenä ruokana on toki hieman tutkittu, tosin mitään ihan tuoretta ei tule ihan äkkiseltään mieleen. Käsityksethän muuttuvat myös ajassa. Lisähuonne asiassa on, että vaikka ihmisillä saattaa olla jokin selkeä yleiskuva terveellisestä ruoasta he eivät kuitenkaan osaa soveltaa tietojansa käytännön ruoanvalintatasolla, vaikka ehkä niin haluaisivatkin. Mutta tämä esille nostamasi aihe, ihmisten käsitykset terveellisestä ruoasta on todella tärkeä ja lisätutkimuksenkin arvoinen.