tiistai 10. elokuuta 2010

Toisen kunnioitusta ja asiallista argumentointia kaivataan

Olen viime päivinä töiden ohella valmistellut kahta ravitsemusaiheista esitystä. Niiden tiimoilta olen pyörinyt myös netissä erilaisilla ravitsemussivustoilla. Kieltämättä oloni on ollut hieman sekava näiden tiedonhaku- ja tutkimusreissujen jälkeen. Netti tuntuu olevan pullollaan ravitsemusaiheisia keskusteluja, mielipiteitä ja teitolähteitä, joiden yleissävy on hyökkäävä ja erilaisia näkemyksiä mollaava. Eikö olisi jo aika ryhtyä argumentoimaan asiasta hyvässä hengessä?

Ruoka ja ravitsemus ovat aiheita joista on olemassa erilaisia, välillä hyvin tunnepitoisiakin näkemyksiä ja mielipiteitä. Päästäksemme kaikkia hyödyttävään rakentavaan ja asialliseen keskusteluun meidän pitäisi kuitenkin löytää keskinäinen kunnioitus ja hyväksyä se tosiasia, että kaikki eivät ole kanssamme sama mieltä. Hyökkäävän asenteen sijaan kaivataan perusteltuja meilipiteitä ja keskustelua. Minusta on erinomaista, että keskusteluun tulee myös kriittisiä ja kyseenalaistaviakin kommentteja.

Itse lähden siitä, että viralliset ravitsemussuositukset ovat hyvä pohja ruokavalion kehittämiselle parempaan sunntaan, mutta kyse ei ole mistään kiveen hakatusta uskonnollisesta säädöskokoelmasta! Ravitsemussuositukset perustuvat uusimpaan tieteelliseen tietoon ja käytännön kokemukseen. Tietoa  ja kokemusta tulee koko ajan lisää ja sen perusteella suosituksia on syytä muokata entistä paremmiksi. Viime aikoina keskustelun kohteena ovat olleet rasva, hiilihydraatit ja sydän- ja verisuonisairaudet. Tutkimusmaailmassa on julkaistu useita tutkimuksia, jotka laittavat pohtimaan mm. rasvan laadun merkitystä sydänterveyden edistämisessä. Myös hiilihydraattien, erityisesti sokerin ja vähäkuituisen, puhdistetun tärkkelyspitoisen ruoan haitallisuudesta on saatu lisää näyttöä. Toisaalta, tulokset eivät välttämättä ole niin ristiriidassa nykyisten ravitsemussuositusten kanssa kuin mitä välillä annetaan ymmärtää.

Itse haluan entistäkin enemmän painottaa niiden ruokien ja ruoka-aineiden merkitystä, joiden on todettu olevan hyvinvoinnillemme hyödyllisiä. Kun ruokavalion perustan koostaa näistä hyvistä elementeistä, ei tilaa mahdollisesti huonommille vaihtoehdoille enää jääkään kovin paljoa. Mihinkään täyskieltoihin en itse jaksa uskoa. Jos jonkun ruoan syömistä olisi pakko lähteä kieltämään kokonaan, niin sellaisia voisivat olla homeinen tai muuten pilaantunut ja täysin mustaksi käppyräksi poltetut ruoat.

2 kommenttia:

  1. Oikeassa olet! Kaikkien on pakko syödä, joten tunteet asian tiimoilta on vahvat. Välillä tuntuu, että näiden "uusien" dieettien superkannattajat eivät ihan täysin ole sisäistäneet tämän hetken ruokavaliosuosituksia.
    Itellä koulumaailmassa tulee välillä vähän ristiriitainen olo, kun toisaalta joutuu kannustamaan, että ruokaa syötäisiin, mutta toisaalta raja tuputuksen ja ohjauksen välillä on hiuksen hieno...

    Luin muuten uusimman Vauva-lehden. Peukut sillekin! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan, itsekin havahdun välillä siihen että olen kannustamassa lapsia syömään tavalla, jota voitaisiin tuputtamiseksikin kutsua. Vaikka tiedän sen (tutkitustikin) tehottamaksi, jopa itseään vastaan kääntyväksi tavaksi. Lapsissa näyttää samankin perheen sisällä olevan valtavasti eroa suhtautumisessa ruokaan: toiset syövät useimmiten hyvällä halulla lähes mitä tahansa, toiset eivät millään tahdo laajentaa repertuaariaan monipuolisemmaksi.

    Joo, Vauvan artikkelissa pisti itseäni hymyilyttämään maininta tutkijan VIRASTA, johon olen palaamassa. Olisikin vaan sellaisia tarjolla. ;-)!

    VastaaPoista