Luomuruoka, lähiruoka, aitoruoka, luonnollinen ruoka. Kukapa nyt ei niiden käyttöä nykypäivänä suosittelisi, vaikkei kaikkien termien täsmällisyydestä ja merkityksestä aina oikein otakaan selvää (aidon ja luonnollisen ruoan käsitteitä olen pohtinut aiemmassa blogitekstissä). Lähellä tuotettu ruoka herättää sympatiaa ja hyvän olon tunteita. Ja onhan se ekologistakin suosia lyhyiden kulkuyhteyksien päästä tulevaa luonnonmukaisin menetelmien tuotettua ruokaa, eikö vain.
Silti, joku tässä luomu-aito-lähihypetyksessä vähän tökkii. Tänään kuuntelin aamulla radiosta ensin jutustelua lähiruoan ihmeellisyydestä, siihen kytkeytyvästä tarinallisuudesta ja tutuista nimistä jokaisen ruoka-aineen takana. Olin nyökyttelemässä euforisesti kaikille näille lutuisille jutuille kunnes vaihdoin kanavaa ja kuulin uutisista, miten nälkäkriisi Somaliassa sen kun pahenee. Eikö tässä piile iso eettinen ristiriita? Me täällä edelleen kovin vauraassa länsimaassa pohdimme, miten voimme saada itsellemme entistä parempaa ruokaa, kun porukkaa kuolee satoja jos ei tuhansia päivittäin Itä-Afrikan kuivuusalueilla. Tiedän ettei nälkäongelmaan ole yksinkertaisia ratkaisuja. Emme voi vain lähettää ruokaa täältä Afrikkaan ja pelastaa tilannetta. Mutta meidän on kai silti kysyttävä itseltämme, kuinka paljon meillä on varaa hifistellä syömisellä muun maailman kustannuksella?
Toinen seikka mikä minua tässä luomu-aito-lähi-(lisäaineeton!) hypetyksessä tökkii on kai yksipuolinen hypetys sinänsä. Kun ruoka-asioissa lähdetään liikaa juoksemaan yhteen suuntaan sivuille vilkuilematta päädytään yleensä umpikujaan. Hyvä esimerkki tästä on viime vuosikymmenten rasvattomuusihannointi. En loppujen lopuksi oikein tiedä kuka sitä rasvattomuutta loppujen lopuksi halusi, ruoan kuluttajat, tuottajat, teollisuus, kauppa vai kenties media. Meillä terveydenhuollon ja ravitsemuksen asiantuntijoilla on varmasti myös peiliin katsomisen tarvetta. Kaikkea syytä en kyllä panisi jälkimmäiseen koriin. Itse olen ollut mukana Turun yliopistolla STRIP-tutkimuksessa aina opiskeluaikojen harjoittelusta lähtien. Siellä on ainakin seurattu surullisena ja lopulta kauhulla esimerkiksi runsasrasvaisten margariinien alasajoa 2000-luvun kuluessa. Ennen vuosituhannen vaihdetta suurin osa margariineista oli runsasrasvaisia (80% rasvaa), 2010-luvulle tultaessa ei enää yksikään. Ja alle 40% rasvaa sisältäviä margariineja oli tullut pilvin pimein lisää. Tähän on ollut oikeasti vaikea löytää mitään ravitsemuksellisia perusteluja. Jos syömme margariineja niiden hyvien rasvahappojen vuoksi, miksi nämä rasvahapot vähitellen katosivat rasvarasioista. No, nyt on laiva tainnut tässä asiassa kääntyä ja ensimmäisiä merkkejä kulkemisesta toiseen suuntaan on nähtävillä. Kuluttajina meidän olisi kuitenkin olla tarkkoja siitä mitä haluamme
Ponttini taitaa olla se, että hyvistä asioista (kuten luomu, lisäaineiden (turhan) käytön vähentäminen ja lähiruoka) saa ja pitääkin innostua, mutta samalla ei saisi laittaa lappuja silmille ja unohtaa monia muita suomalaiseen ja globaaliin ravitsemukseen liittyviä keskeisiä kysmyksiä.
Ps.Myös Juhana Harju muuten pohti tämänpäiväisessä bloggauksessaan lähiruokaa.
Erinomainen näkökulma, Sanna! Nyt kun lisäainekeskustelukin on edes osin kulkenut trendeille tyypillisesti äärilaidoista kohti tietynlaista maltillistumista (?), niin ehkäpä seuraavaksi on vuorossa luomu.
VastaaPoistaMe Suomessa olemme vielä melko untuvikkoja tässä kriittisessä näkökulmassa, uskaltaisin sanoa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa, luomunkin eräällä valtamarkkinoista, tuo vastaava keskustelu on juuri nytkin todella aktiivista. Ja onpahan nähty "ihmekin", luomun kysyntä on äärimmäisen hankalassa tilanteessa. Tätä yritin itsekin avata taannoin omassa bloggauksessa, jonka ravitsemuksellinen viesti on sinänsä helppo ampua alas.
http://ravintomedia.blogspot.com/2011/09/luomu-taas-vastatuulessa.html
Sanna, helposti tulemme sokeiksi omalle ajallemme, emmekä huomaa tulleemme hypetyksen vangeiksi. Sen vuoksi sinunkin harrastama epäily on terveellistä. Luomussa ja lähiruoassa tökkii mielestäni se, että valitessamme terveellistä ruokaa tärkein terveellisyyden kriteeri ei ole luomu, vaan se, että ruoka-aine on muilla kriteerein terveellinen. Luomu tai lähiruoka on pikemmikin hienosäätöä.
VastaaPoistaRautalangasta väännetty esimerkki (ei tarpeen Sannalle, mutta kerron muuten vain): Jos ostan leipää, niin luomuranskanleipä tai lähellä leivottu ranskanleipä ei ole terveellistä, koska se on edelleen raffinoitua viljaa. Olennainen valinta on siinä, että leipää ostaessani ostan täysjyväviljaa. Sen jälkeen voin hienosäätönä valita leipää, joka on myös luomua tai lähiruokaa (tai molempia).
Samaa mieltä siis tietysti myös Juuson kanssa siitä, että tarvitsemme maltillistumista myös tässä asiassa.
Teillähän riittää isoja kysymyksiä pohdittavana. Pienenä lisäporkkanana lähiruuan puolesta sanoisin, että mielummin annan euron leivästä lähituottajalle kuin vaikka ruotsalaiselle leipomolle. Näin toteaa yksinyrittäjä joka sympatiseeraa lähiruuan tuottajia ja heidän yrittäjähenkisyyttään.
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaJoo, sehän tässä vähän hassua onkin, että itsekin sympatiseeraan kovasti lähi- ja luomutuottajia ja mielläni ostan lähellä tuotettua ruokaa, ainakin silloin kun hinta ei ole kivunnut ihan pilviin ja joskus siitä huolimatta. Se mikä tökkii ei ole itse se läh- tai luomuruoka vaan se kritiikitön hypetys ja lintukotoon käpertymisen elementit (= muu maailma unohtukoon ja ratkaiskoon itse ongelmansa) jota tällaisen ruoan ympärillä myös esiintyy.
Voi tietysti olla, että luomu- ja lähiruokaideologia ja ruoan tasapuolisempi jakautuminen maapallolla ovatkin yhteensovitettavia päämääriä. Tästä kuulisin mielläni lisää joltakulta asiaan enemmän perehtyneeltä. Onko teistä joku paneutunut näihin kehittyvien maiden ruokaongelmien ratkaisuihin?
Ja ihan niin kuin Juhana kirjoitit, näyttö luomun terveellisyydestä on ainakin toistaiseksi ollut aika vähäistä. Terveellisyyttä painottavat ruokavalinnat on tehtävä muin kriteerein. Valitsemalla luomun haluaa edistää luonnonmukaisempia tuotantotapoja niin kasvi- kuin eläinpuolella. Joissain tuotteissa olen itse ollut havaitsevinani myös makueroja, vaikkei tätäkään siis ole saatu tutkimuksissa esille.
Mutta ruoan valinta on monisyinen juttu. Valinnan taustalla on monia arvoja ja päämääriä eikä sama henkilö tee valintojaan aina samoin perustein. Itse suosin mielläni mahdollisuuksien mukaan täysjyväleipää (syinä ainakin terveellisyys, maku, tapa), mutta silloin tällöin ostan mielläni lähipienleipomosta vastapaistetun vähemmän täysjyväisen leivän. Ja ihan vain siksi että se on mielestäni hyvän makuista.
Hei Sanna! Itsekin olen pohdiskellut tuota asetelmaa: me voimme mielin määrin hifistellä ja kieltäytyä ruuasta. Ruokaketjussa heitetään tolkuttomasti ruokaa pois, ylituotanto vaivaa montaa raaka-ainetta. Kun meille syöminen ja ruuanlaitto on jonkinlainen "peli", toiset nääntyvät nälkään poliittisista syistä. Tällainen syyllisyyden tunto ei toki ongelmaa ratkaise, mutta sen tulisi asettaa omia, joskus elitistisiä toimiamme joihinkin raameihin. (Lähes) kaikki ruoka on arvokasta.
VastaaPoistaLähiruokahypetys on hyvin tuonut esille sen, että tuottaja voikin olla ihminen ja jopa naapuri. Naapurin hyvinvoinnista voidaan jopa olla kiinnostuneita. Ruokaketju on saanut ruuantuotantolaitosten sijaan kasvot. Se, että ravintoaineet ovat jääneet jalkoihin on ymmärrettävää, koska moni liittää voimakkaiden markkinointikampanjoiden johdosta ravitsemuksen nimenomaan vähän epämiellyttäviin asioihin: juuri rasvattomuuteen, suolattomuuteen ja mauttomuuteen. Lähiruuan kauttaa saadaan lupa joustaa tästä.
Yksi merkittävä asia lähiruokahypetyksessä on mitä se on saanut aikaa julkisissa hankinnoissa joillain paikkakunnilla. On herätty siihen ruuan logistiikan järjettymyyteen, kun vain tuijotetaan hintaa. Lisäksi lähiruokaintoilu varmasi herättää monen sellaisen, joka ei ole ollut aikaisemmin kiinnostunut ruuasta nyt miettimään vähän enemmän valintojaan. Edes vähän. Vähässä on paljon alku, joten ehkäpä ne ravitsemusasiatkin rupeavat kiinnostamaan ajan myötä.
Hei Annikka,
VastaaPoistaKun tänään pistäydyin ruokakaupassa minusta melkein tuntui kuin lähialueelta kauppaan tuodut tomaatit, kurkut ja omenat olisivat heviosastolla katselleet minua moittivaan sävyyn: että sellaista menit kirjoittamaan lähiruoasta blogissasi...
Erittäin hyviä näkökulmia ja tärkeitä lähiruokapointteja toit esille! Niistä on helppoa olla yhtä mieltä kanssasi. Lähiruokaan liittyy selkeitä etuja, kuten mainitsemasi ruoan kunnioituksen vahvistuminen, logistiikan järkevöityminen ja toivottavasti myös ruoan laadun parantuminen kuluttajien lautasella. Ehkä hyvälaatuista ruokaa heitetään vähemmän hukkaan? Tuo ruokahävikin järjetön määrä olisi todellakin saatava aisoihin!
Hei Sanna. Mielestäni ei ole ristiriitaa meidän lähi/luomuruokahifistelyn ja nälkäkriisien kanssa. Ehkä me näin opimme kunnioittamaan muidenkin maiden oikeutta omaan lähiruokaan. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että nälkäalueilla tuotettu ruoka myös syödään siellä eikä meidän notkuvissa pöydissämme sianlihantuotannon raaka-aineena. Sitäpaitsi luomu, omavaraisena ja resursseja säästävänä viljelytapana sopii hyvin köyhien maiden maanviljelykulttuuriin kaikenlaisen geenihömpötyksen sijaan. Nautitaan ruoasta!
VastaaPoistaHei Jukka, minkäkin todella toivon, että sinänsä erittäin fiksu ajatus tuottaa ruokaa lähellä ihmistä luontoa ja eläimiä kunnioittavalla ja muutenkin kestävällä tavalla on yhdistettävissä eettiseen vastuuseemme koko pallomme ruokkimisesta. Siis että ruokaa riittäisi meille kaikille ainakin paremmin kuin nykyään. Ruoan kunnioittamisen lisääminen ja hävikin pienentäminen ovat varmasti tärkeitä päämääriä tällä tiellä.
VastaaPoistaRuoantuotannossa olisi mietittävä lähitulevaisuuden satomäärien lisäksi myös sitä, kuinka tuotanto on mahdollisuus turvata pitkällä tähtäimellä. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin esimerkiksi Intiassa tehoviljelyn innoittamina tehtiin muuutama vuosikymmen sitten sellaisia epäterveitä ratkaisuja, jotka ovat nyt johtaneet maan totaaliseen köytymiseen ja viljelykelvottomuuteen. Ei hyvä juttu.
Erilaiset luonnonkatastrofit ja esim. kuivuus ovat sellaisia isoja juttuja, jotka myös saattavat ratkaisevasti vaikuttaa tiettyjen alueiden kykyyn tuottaa oma ruokansa lähellä. Näissäkin asioissa ihmisellä on toki ainakin osittain sormensa pelissä esim. ilmastonmuutoksen kautta.
Ensi viikolla meillä on muuten kaikilla mahdollisuus kantaa kortemme kekoon tällä hetkellä nälkää näkevien ihmisten auttamiseksi, kun SPR:n Nälkäpäivä-keräys toteutetaan 15-17.9. (www.nalkapaiva.fi). lahjoituksilla tuetaan ruokajakelua esimerkiksi kuivuudesta kärsivässä Itä-Afrikassa.