On aika palata lomagrillailujen ääreltä taas tähän koneen ääreen. Kone on tällä hetkellä lainaversio, yksi kesän lukuisista ukkosista osui niin rajusti omaan kannettavaan, että se on edelleen huollossa. Toivottavasti saan sen pian takaisin,tiedostoineen.
Vaikka oma pää olikin koko heinäkuun loma-asennossa huomasin silti tekeväni joitakin ravitsemukseen liittyviä bongauksia. Yksi havainto oli ruokaostoksia tehdessäni se, että puhe lähi- ja luomuruoasta on konkretisoitumassa ruokamarkettien hyllyillä, joilla lähiruokatarjonta on selvästi lisääntynyt ja se on tehty myös näkyväksi. Myös erilaisilla lähialueen ruokaa myyvillä tilatoreilla vaikuttaa olevan nostetta. Toivotaan että lähiruoka-ajattelu saa ilmaa siipiensä alle ja me kuluttajat todella äänestämme kukkarollamme ja myös ostamme näitä lähellä tuotettuja, usein vähän kalliimpiakin pientuottajien tuotteita. Onhan se kiva syödä vaikkapa oikean kurkun makuista kurkkua, joka ei ole kiertänyt koko Suomea ja menettänyt makuaan maatessaan erilaissa varastohalleissa ennen kuin on päätynyt omalle lautaselleni. Itse olen valmis maksamaan erityisesti vihannesten ja hedelmien laadusta, se kun on tae sille että ne tulevat myös syötyä. Liian usein tulee kaupasta ostettua huonolaatuisia tuotteita juuri hevi-osastolta.
Toinen bongaukseni liittyy aiheeseen, josta myös ravitsemusasiantuntija Patrik Borg ansiokkaasti kirjoitti blogissaan muutama päivä sitten, nimittäin syömishäiriöihin. Bongaus konkretisoitui havainnossa jonka tein kesäpaikkassamme, jälleen ruokakaupassa asioidessani: eräs paikallinen anorektikko oli selvästi talven aikana mennyt huonompaan kuntoon. Lisäksi lomalla eräs toimittaja sattui soittamaan ja kyselemään meikäläiseltä kommentteja liittyen erilaisiin vaihtoehtoisiin ruokavalioihin. Onko niistä haittaa joillekin henkilöille? Itse näen, että perusterveet ihmiset kestävät enemmän kuin sellaiset henkilöt joiden elimistössä on jo jotain kremppaa. Esimerkiksi, jos kärsii munuaisvaivoista en ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan vaikkapa runsasproteiinista VHH-ruokavaliota. Voiko erityisruokavalion noudattaminen sitten olla syynä syömishäiriön kehittymiseen? Niin, tuskinpa erityisruokavalio useinkaan on ainoana syynä syömishäiriön syntyyn, kyseessä kun on aika monipolvinen vyyhti kasautuneita asioita. Syömishäiriöistä anoreksia nervosan ensimmäisiä näkyviä merkkejä on toki yleensä jonkinlaisen rajoitetun erityisruokavalion aina vain tarkempi ja tarkempi noudattaminen. Myös bulimiassa ja BED:issä eli lihavan ahmimishäiriössä saattaa olla jaksoja jolloin syödään kovin rajoitetusti. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään sairauden syystä vaan ennemminkin oireesta. Missään tapauksessa en silti itse suosittelisi ruokien syömistä rajoittavaa ja ehdottomasti kieltävää erityisruokavaliota sellaiselle henkilöille, jolla on taipumus sairastua syömishäiriöön. Itse asiassa pitkällä tähtäimellä useimmille meistä sopii parhaiten mahdollisimman salliva, joustava ja myönteinen asenne syömiseen. Terveen ruokasuhteen ytimessä on oman itsen (keho mukaan lukien) arvostus, kunnioittava ja kiitollinen suhteutuminen ruokaan, voimaa antavien, ravitsemuksellisesti laadukkaiden ruokien suosiminen ja kyky joustavuuteen. Tähän kun lisää rauhoittumisen syömisen ääreen ja järkevät annoskoot, niin johan ollaan pitkällä! Jostain on mieleeni jäänyt sellainen sanonta kuin ”Joustavuus on mielenterveyden mitta”. Pätee erityisen hyvin myös syömiseen: ”Joustavuus on tasapainoisen ruokasuhteen mitta”.
Myös sitä on useamman kerran tullut kesän aikana pohdittua, miksi erilaiset erityis- ja laihdutusruokavaliot ovat tällä hetkellä niin suosittuja kuin ne ovat. Eihän minulla asiaan tietysti ole oikeaa ja lopullista vastausta, mutta joitain hajatuksia kylläkin. Kaiketi kyseessä on monen tekijän summa: osa ihmisistä on ehkä aiempaa kiinnostuneempia terveellisestä syömisestä, lihavuuden yleistyminen on saanut ihmiset etsimään uusia tapoja päästä eroon kerrytetystä massasta, sosiaalinen media on mahdollistanut vaihtoehtoiseen syömiseen liittyvän ajatusten vaihdon ja tiedon jakamisen reaaliaikaisesti. Mutta onko ilmiölle löydettävissä myös ”syvempiä” syitä? Elämämme on kulkenut aika etäälle sellaisista instituutioista kuten uskonto ja kirkko, joiden kautta aikaisemmin säädeltiin sitä mikä on elämässä oikein tai väärin. Haemmeko nykyisin vastauksia eettisin ja moraalisiin kysymyksiin pikemminkin syömisen kuin uskonnon kautta? Vai selittääkö esimerkiksi aidon ja alkuperäisen ruoan ja kivikautisen ruoan suosiota se, että haluamme antaa vastaiskun koko ajan teknologisoidummalle elämäntavallemme? Sinänsä hauska yksityiskohta sekin, että kivikautiset ruokaideat leviävät juuri netin ja sosiaalisen median välityksellä, joka on aika kaukana aikaisemmista tiedonvälityksen tavoista. Jos kivikaudelle jäänyt elimistömme ei ole vielä kehittynyt ottamaan vastaan mm. viljanviljelyn muuttamaa ravintoamme, onko se sitten kehittynyt käsittelemään esimerkiksi sitä lähes reaaliaikaisen tiedon määrää, jota virtuaalinen todellisuus meille päivittäin tarjoaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti